Ms. Marvel 1-4: postikortti Pakistanista ja normaali takaa-ajo

Sankaritar matkaa Pakistaniin kuullakseen mummoltaan niin vähän selityksiä, etten huomannut mitään uutta. Puolet ajasta palaa maan esittelyyn. On sukulaissuhteiden saippuamaista käsittelyä: Sonyn hyllyttämä trilleri May-tädistä alkaa himottaa, kun mummo ja mamma miettivät, miksi he erilleen ajautuivat.

Huivijätkä johdattaa sankarittaren salakerhoon. Sekava tehostekartta ei elävöitä ulottuvuusideaa ja se siitä. Nyt pahikset taas hutkivat ja on takaa-ajo - Pakistanissa! Kohtaukset ovat moitteettoman keskinkertaisia kohtauksia, jos tykkäät kohtauksista.

Sarjan (ja Stranger Thingsin uuden kauden) arvostelu on uuvuttavaa, kun näen jaarittelua ja perusteluni tuntuvat jaarittelulta (kuten "mä tunnen vähemmistöjä" -tason selityksiltä). Ennen kuin luin Marvelia, katsoin vaihtelevia elokuvia Aasiasta ja aasialaisuudesta ja näin myös saippuasarjoissa liikuttavia käänteitä ja ikimuistoisia pahiksia. Ehkäpä siksi vaisu saippua tuntuu erikoiselta aluevaltaukselta Marvelille.

Tarina on niin muodoton ja fantasia on niin olematonta, että kun vaikkapa siirtomaa-ajan perintö mainitaan, fantasia ensisijaisesti muistuttaa, ettet tahdo rakentaa sivistystäsi tämän varaan.

Lopussa sankaritar teleporttaa mainostettuun pakolaistyyppiseen junantäyttötilanteeseen. Marvel olisi saanut panostaa lisää Asgårdin pakolaisia ja Thanosin uhrien paluuta koskevaan symboliikkaan. Uuden multiversumi-idean huomioiden pakolaisuus olisi kiehtova tapa tuoda jatkumoon (vähemmistöjä aina edustaneet) X-Men-hahmot. Mutta: rinnastus, jonka jakso ansaitsee, on se, että Russian Doll -sarja teleporttasi äskettäin Natsi-Saksan tunnelmiin saamatta niistä mitään irti.

Seeing Red on osuva nimi jaksolle, sillä sanoin heti alussa, että katso mieluummin Turning Red.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jakso 1-3 --- Jakso 1-5 >

Katsottu: Disney+