Star Trek: Discovery 4-6: Sauronin silmän syövyttävä tyhjyys

Itsenäisiä tarinoita kertova Star Trek: Strange New Worlds on alkanut lupaavasti, joten: vieläkö Discovery jaksaa jauhaa yhdestä, tietystä ilmiöstä? Kukaan ei kiellä Hollywoodia luopumaan jatkuvuudesta, mutta tässä on hyvä väli muistella, että olin Babylon 5:n harkittujen, vuosia kestävien mysteerien lumoissa, kunnes tajusin, että sarja on Tolkien-pastissi lopetusta myöten.

Tänään USS Discovery sukeltaa selkeään Sauronin silmään. Siellä on tyhjyyttä, josta sensorit eivät sano mitään, mutta pian selviää, että jokin syövyttävä voima lähestyy alusta. Sienimoottori ei pelasta. Onnekkaasti hahmovetoiset juonet johtavat sellaisiin oivalluksiin kuin että sienipilotin pää tilttailee semiloogisesti ja että yliherkkä tekoäly sittenkin aistii jotakin. Homma toimii kuin sairaalasarja, jossa ei puhuta keuhkopöhöstä ja sydänleikkauksesta vaan mölömöhkyn megasahaamisesta.

Tavallaan skenaario on rajattu kuten Strange New Worldsissa, mutta missä on vastaava ydinsanoma? Joku hallusinaatio sienipilotin kuolleesta isästä horisee kunniakäsityksistä, joita poika ei noudata. Oman kehon viimein saanut androgyyni heppu tahtoo olla hyödyksi, ja tekoälyn ongelman ymmärrettyään onkin. Tekoäly (josta en muista edes kuulleeni aiemmin) vahvistuu persoonallisuudeksi, joka kiintoisan lohdullisesti lauleleekin loppukiihkoilun aikana.

Muista katsoa seuraava jakso, jos jokin tuosta vaikka tuottaa hedelmää.


Keskiarvo 48 jakson jälkeen:


< Jakso 4-5 --- Jakso 4-7 >

Katsottu: Paramount+