Vikings: Valhalla 1-6: muistattekos poijaat vieläkin sen mahtitaistelun pari tuntia sitten

Suuren taistelun jälkeen himo juonitella kohti seuraavaa kasvaa, joten on hyvä muistaa nusaista, jottei sukupuutto uhkaa. Siinä olivat hitaan jakson pääpiirteet.

Karismaattinen viikinkikuningas Knuut on kesyttänyt Englannin ohella sen kuningattaren, joka tarttuu tilaisuuteen ajaa omaa politiikkaa. Vakaa ja vauras Englanti on molempien tavoite, joten romanssilta tämä melkein jo haiskahtaa. Hahmoille se on normipäivä, että Knuut aikoo käyttää vaurautta uusiin valloituksiin, mutta katsoja toivottavasti ei hyväksy historian hirveyksiä heti kun niistä pari vuotta menee.

Knuutilla on jo muija. Hänen kanssaan hieroo liittoumaa paha paksukainen, jolta Norjan kuninkaan kruunu on lipsumassa velipojalle. Englannin syrjäytetyllä poikakuninkaalla ei ole salajuonta, mutta hän haaveilee moisesta. Onhan tässä sisältöä ainakin vartiksi.

Pulliaisten osuus Ruotsissa alustaa uskonnollista konfliktia yhtä selkeästi, mutta tuuliajolla olevat tyypit ovat korkeintaan siedettäviä öyhöttäessään lämpimikseen ja hallusinoidessaan kohtalostaan. Sadistinen fundamentalistikristitty oli uhkaava, mutta omien uniensa jälkeen hevipartaukko lähinnä huvittaa.

Tämä on toinen jakso peräkkäin, jossa samaa isoa voittoa kirjaimellisesti juhlitaan, ja lopetus panttaa käännettä, joka voitaisiin jo lyödä pöytään, joten tuhahdan rytmiongelmille.


Keskiarvo 6 jakson jälkeen:


< Jakso 1-5 --- Jakso 1-7 >

Katsottu: Netflix