Russian Doll 2-6 ja 2-7: lampun hengeltä tulee pyytää vain kivutonta saarnaa ja muiden toiveiden mitätöintiä

Kamala kausi mukailee vähän ensimmäistä, mutta on yhä kuin sen vastakohta. Aikanaan scifin ja sadun sääntöjä pohdittiin, mutta nyt logiikka on parhaimmillaan pakotettua, kun tarina kaatuu kohti lausuntoa, jonka arvasi alussa: älä aikamatkusta, vaan elä hetkessä.

On Nadian syntymäpäivä taas. Todellisuus alkaa romahtaa taas. Vain Nadia ja jäykkä jäbä ymmärtävät sen, joten tarttis tehdä jotakin taas.

Varmasti se traumatisoi, kun sankaritar käy 80-luvulla äitinsä ruumiissa synnyttämässä itsensä. Ymmärrän, että äiti oli kamala, ja siksi Nadia on yrittänyt käyttää aikamatkoja elämänsä korjaamiseen. Ja silti: mitä pirua, Nadia?

Ei kausi Nadian konkreettiseen mielipahaan tai unelmiin panostanut, vaan perintökolikoihin liittyviin käytännön asioihin. Nyt kolikot ja niinkin hienovarainen mauste kuin Natsi-Saksan varjo on pitkälti unohdettu. Kun Nadia tuo vauvaversionsa nykyaikaan, muutkin alkavat monistua ja universumi sortua, mutta Nadia narisee, että eipä haittaa. Sivuhahmot ovat aluksi sokeita kriisille, mutta sitten he melkein rikkovat neljännen seinän kätevine lausuntoineen. Loppu.

Menneisyyden Saksaa edustaa kohtaus, jossa jäykkä jäbä piipahtaa vielä mummonsa ruumiissa. Miksi hän oli mukana koko kaudella? Hän väittää olevansa eettisempi aikamatkustaja, koska se, mitä hän laiskasti yrittää muuttaa, ei liity häneen tai mihinkään mitenkään. Joo, sehän toi kerrontaan kontrastia.

6. jakso eli kriisin alku voisi olla terävä, jos Nadian näkökulma olisi sitä valmiiksi, mutta muodoton lopetus vahvistaa, ettei tätä pirukaan enempää katso.


Keskiarvo 15 jakson jälkeen:


< Jakso 2-5

Katsottu: Netflix