Vikings: Valhalla 1-3: Lenni-Kalle Taipale is falling down, my fair lady

Pidin harvinaisen pitkän Netflix-tauon muiden vaihtoehtojen vuoksi, ja Netflix menetti kymmeniä miljardeja dollareita markkina-arvostaan. Sori siitä.

Jakson aloittava taistelu ja pienemmät kohtaamiset pitkin matkaa on ohjattu vakuuttavan kiihkeästi, joten elukoita tulee arvostettua omalla logiikallaan toimivina luontodokumentin elukoina. Muillakin tavoin kuvasto ruokkii läsnäolon tuntua. Se oli näkökulmani jo 1,5 kuukautta sitten, että sarja toimii, vaikka Ukrainan sota on uusin syy irtisanoutua ihmiskunnasta ja sen voimafantasioista. Se on kaukana omalaatuisuudesta, miten näkökulmissa pyritään vaihteluun, mutta näin alussa pienet täkyt suovat pelivaraa nyrpeällekin katsojalle.

Viikingit yrittävät möyhöttää eteenpäin puskassa ja suossa, vaikka he saavat tietää, että koston kohde eli Englannin kuningas kuoli jo. Englantilaiset koulivat uutta kunkkua standardinmukaisesta nilkistä, joka siis jakaa geenit Joffrey Baratheonin ja Lenni-Kalle Taipaleen kanssa. Muistan keskeiset hahmot ja sen, ettei kukaan ole Sean Bean. Hovijuonittelu ei ole hovijuonittelua vaan saukkojen kenties tavallista sävykkäämpää örinää, ellei mukana ole elokuvamaisen hyperrealistista rotuvaliota tyyliin Bean.

Eturintaman meininki tuntuu jopa yrittävän sulauttaa kolmekymppiset partareuhkat samaksi massaksi. Juonikuvauksen kerrattuani keksin vielä sanoa, että Lontoon silta sortuu kai, sortuu kai jo ensi kerralla.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 1-2 --- Jakso 1-4 >

Katsottu: Netflix