Russian Doll 2-1 ja 2-2: luupista selvinnyt omaehtoisella aikamatkalla

Aikaluupit ovat virallisesti klisee, kun kehuttu luuppitarina siirtyy ideasta eteenpäin. Luupista paennut Nadia löytää metrolinjan 80-luvulle. Pois pääsee, joten ajan kanssa leikkimisestä tuli valinta.

Peili paljastaa Nadian olevan edesmenneen äitinsä ruumiissa, mikä ei ole tuoreempaa kuin muukaan. On absurdia, että koen etsiväni erikoista katsottavaa, mutta sitten valitsen tämän sarjan heti, kun olen kiitellyt Last Night in Sohon vastaavia peilitemppuja paremmiksi kuin Moon Knightin vastaavia peilitemppuja. Pitäisi pyrkiä kauemmas mukavuusalueelta.

Koukku on käheä kapakkaruusu Natasha Lyonne itse. Hän osaa kirjoittaa höpöjuttuja itselleen. Nadia turvautuu sarkasmiinsa, kun muilla räjähtäisi pää: hän on varma, ettei äidin limainen poikaystävä ole hänen isänsä, joten kesken sutinan hän oksentelee lähinnä äidin raskaudesta johtuen. Hän vetää viinaa ja tupakkaa äitinsä kehossa "itseään odottaessaan", joten juurien ymmärtäminen ei ole keskeinen tavoite vielä.

Huomio on kultakolikoissa, jotka Nadian mummo menetti 80-luvulla. Toisen jakson lopetus haiskahtaa sen juonen pitkittämiseltä, mutta muukin ehtii avautua. Toinen aikataso jatkaa etenemistä, kun Nadia on toisessa, joten on varmasti tuhoon tuomittua yrittää hallita molempia. Äiti lähtee heti pahoille teille, kun Nadia ei häntä hallitse, ja sairas ystävä saattaa hyötyä läsnäolosta enemmän kuin menneisyyden märehtimisestä. On lupausta - ja hidasta rönsyilyä.


Keskiarvo 10 jakson jälkeen:


< Jaksot 1-7 ja 1-8 --- Jaksot 2-3 ja 2-4 >

Katsottu: Netflix