Halo 1-5: ai juu, Halohan on räiskintäpeli

Jotakin. Jotakin. Toimintaa? Sitä puolta ei voi haukkua itsetarkoitukselliseksi, kun jakson huipennus on ensimmäinen iso skenaario sitten sarjan alun. Tehosteista ja strategioista on varaa nipottaa, mutta kylmät väreet lähtivät alustavasti liikkeelle, kun brutaali taistelu discovaloja ampuvia puolikoomisia liskomiehiä vastaan esitettiin vakavalla naamalla ja asiallisen kaaoottisesti, kun hyökkäys tulee ihmisille yllätyksenä. Sarja ei häpeile pelimäisyyttä, kuten jättivasaralla huitovaa mörssäriä (joka löytyy joka toisesta pelistä, vaikken Halo-vastinetta muista).

Ennen tuota lusittavana on puoli tuntia horinaa maagisista megaesineistä. Se käy vanhaksi, että Master Chiefin annetaan tilttailla identiteettikriisin merkeissä, kun hänellä on ainutlaatuinen side mysteerimagiaan, mutta ehkä sarja on nyt valmis siirtymään eteenpäin. Ennen taistelua Chief oppii luottotohtorista sen, minkä opimme kuukausi sitten, joten joko hän lähtee omille teilleen tai aivopesuruuvia kiristetään - tai hyvässä lykyssä osapuolet tekevät jatkossa kompromisseja kiireen vuoksi, kun pyörä lähti pyörimään.

Samaan aikaan "toisessa sarjassa": satunnainen tyttö kiukkuilee, koska saattaja ottaa hänet vangiksi velkojen vuoksi, mutta sitten tyttö vangitsee saattajan. Tyttö tahtoo kapinoida, mutta saattaja suosittelee piraatin uraa. Mainittu huipennus tulee tarpeeseen.


Keskiarvo 5 jakson jälkeen:


< Jakso 1-4 --- Jakso 1-6 >

Katsottu: Paramount+