The Boys: Diabolical 2/2: superkakkaa, kirjaimellisestikin

Diggailen Awkwafinaa, mutta hänen jaksonsa on nettivihat ansainnut. Hän kuulostaa kuusikymppiseltä kapakkaruusulta "kahdeksanvuotiaana" narkomaanina. Superlitku johtaa elävään paskaan, ja ystävää tyttö kaipasikin, joten "söpöä" animehenkeä tavoitellaan - animea ensi kertaa kokeilevien työn sankarien toimesta. Ehkä jakso yrittää olla katsomiskelvoton. Se oli joulukakkasarja South Parkin avoin tavoite aikanaan.

Nubian vs Nubian lienee parodiaa Black Pantherin ja Stormin avioliitosta, sillä Nubian on Storm ja supermies on brändännyt itsensä prinssiksi. He kiroilevat eron partaalla. Heidän suhteensa aluksi väitetty tappelu oli sopumatsi, mutta heistä on silti nostalgista hakata sama kollega muusiksi. Tekemällä tehtyä roskaa on tämäkin.

Seuraavaksi pappa pöllii superlitkua pelastaakseen sairaan vaimonsa, joten nyt se on energialonkeroita ampuva mummo, joka tappaa porukkaa. Ilman pökälejaksoa olisi mainitsemisen arvoista, että voimat sai syöpäkasvain. Mä tahdon kotiin.

Finaalia kuulemma kunnioitetaan osana näytellyn sarjan jatkumoa. "Paha Teräsmies" on uransa alussa eli naiivi ja epäpätevä "Teräsmies", joka innostuu tappamaan kaapparit ja panttivangit, kun kaikki urputtavat. On tämä peruskuiva, peruspätevä, mielikuvitukseton esiosa, jos nälkäisenä odotat näytellyn Homelanderin paluuta.

Jaksot ovat uuvuttavan tylsiä ensimmäisiin nähden, mikä johtuu puoliksi toistosta. Suolia lentää, kun suolia lensi. Se on popkulttuurin yleistä rappiota, että äärimmäisyyksiin mennään "sigamageessa" soopassa, eikä silloin kun se kohahduttaisi. Haukon henkeä todennäköisemmin, kun 7-vuotiaiden piirretyssä vilahtaa pisara mustaksi varjostettua verta; ja Myrkkyni myin, mutta MADini omistan yhä.


Keskiarvo 8 jakson jälkeen:


< Osa 1/2

Katsottu: Amazon Prime Video