Halo 1-4: Master Chief muistelee pöheikössä, joten katsotaan hetki Dyyniä

Jos seuraisimme yhä suoria lähetyksiä, tässä kävisi niin, että kriitikon kiittelemää scifisarjaa vilkaiseva lukija näkee perunan näköisen Master Chiefin kuokkivan maata Suomi-planeetalla ja löytävän mystisen kylmälaukun, jossa on 1,5-vuotiaan tuherruksia. "Joo, ja seuraava kanava."

Se on taas RoboCopin mukailua, kun Chief muistelee unohtamaansa elämää kodin raunioissa. RoboCop ilman satiiria kelpaa, mutta epäilyttävästi Chief vaikuttaa myös "legendojen valitulta", kun muistoista pitäisi löytää avain galaksin salaisuuksiin. Muut spartalaiset ottavat autismikisan muuan tohtorin kanssa muiden johtolankojen merkeissä. Huomioin motivoituneena hahmonkehityksen murut (toinenkin spartalainen poistaa tunnetorpparin), mutta ensi kertaa jakso kulutti hyvää tahtoa enemmän kuin rakensi.

Päivän pääjuoni rahankäyttöä ajatellen käsittelee "satunnaisen tytön" paluuta aavikkoplaneetalle. Hänenkin elämänsä on valhetta. Ihme kapina kosahti, ja on nippelitietoa sen aiemmasta tilasta, joten muistot mm. Dyynistä ja Star Warsista menevät entistä komeammin solmuun. Paikallisen pahiksen paljaalle takalistolle omistaudutaan kiistattomammin kuin toiminnallisille sirpaleille, joten nyt tekee mieli kysyä (enkä aikonut tätä kysyä): voiko sarja mennä kauemmas pelien tunnelmista?


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jakso 1-3 --- Jakso 1-5 >

Katsottu: Paramount+