Halo 1-3: Cortana ja onkimatojen invaasio

Master Chief luottaa tohtoriin, koska ei ole muita. Tohtori kloonaa itsensä fyysisesti luodakseen digikloonin, joka toimii pohjana Master Chiefiä hallitsevalle Cortana-tekoälylle, jolta tohtori tosin evää täydet oikeudet. Tohtori tahtoo Chiefin pitävän Cortanaa jatkeenaan, jotta Cortana voi vakoilla. Chief ei vieläkään saa maagisesta megaesineestä irti muuta kuin omia muistojaan, joten tohtori sallii Chiefin purkaa tunne-eston, jolloin muistoista löytyy suunta seuraavalle jaksolle... Selvää kuin sika pienenä.

Chief on karu peruna, mikä pitää henkiset ongelmat helppotajuisempina kuin ne ovat mm. rasittavasti tilttailevassa Moon Knightissa. On hassua, kun Chief häpeää Cortanaa kavereiden keskuudessa. Se avautuu vaivatta ja ilman melodraamaa, että Chief aistii arkisen elämän ilot erilailla tunne-eston poistuttua. Yritän olla toivomatta mitään, mutta sitä mahdollisuutta alustetaan, että Chiefin tunteet saattavat riistäytyä käsistä, ja viime jaksossa sivuhahmo ampui yli tarinan ehdoilla, joten hallitun melodraaman mahdollisuus on pöydällä.

Aloituskohtaus kertoo simppelisti mutta tyhjentävästi, miksi yksi ihminen palvelee ufoja. Hän olisi voinut tyytyä poikien pussailuun slummeissa, mutta lajitoverit ovat saastaa, joten nyt hän on - myöhemmin jaksossa - ihmisiä lahtaava ja megaesinettä jäljittävä avaruusmatojen kenraali. Chiefin pelastaman tytön laaja merkitys on avoinna, joten hänen kapinointihaaveensa ovat kuivinta antia kivuttomasti. Tv-sarjojen yleistä poukkoilua en siunaa, mutta on soveliaasti vaihtelua. Ilahduttavasti Cortana on toiseuden tuntua edustava animaatiohahmo eikä tohtori läpinäkyvänä.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 1-2 --- Jakso 1-4 >

Katsottu: Paramount+