The Witcher 2-8: kaiken takana on Ciri, joka ihanasti teurastaa, jota albiino hippi ei voi kyseenalaistaa

Cirin ihmeellisyyttä korostetaan vähintään kymmenellä tavalla, joten asia on hyväksytty, jos sarjaa pystyy fyysisesti katsomaan. Yennefer mainostaa, että kauden pääpahis Mummo Perkele hyödyntää aukkoja sielussa, ja antaa ymmärtää, että oma reikä meni heti umpeen Cirin mahtavuuden myötä. Muun muassa se väite olisi elämyksellisempi, jos Cirin taikuus olisi eksoottista keskiaikafantasioiden standardeilla, tai jos suorituksessa, naamassa tai tunnelatauksessa olisi jotakin erikoista, mutta okei.

Mummo otti Cirin haltuun. Pari noituria teloitettuaan Ciri-Mummo tempaisee ulottuvuusportista dinosauruksia. Vaihetta saa kuvailla oudoksi, mutta löysin siitä tyyliäkin, kun Geralt ei tee näennäisesti mitään, vaikka viimeisiltä taistelutovereilta syödään päät taustalla. Hän luottaa siihen kliseeseen, että mielipalatsiin vangittu alkuperäinen sielu saa ruumiinsa haltuun tsemppaamalla, ja niinhän tässä käy pienin maustein. Hahmojen on uskottava Ciriin, jotta katsojakin voi.

Läpimurron hetkellä sankarit käväisevät vihreän kankaan maailmassa moikkaamassa jonkin sortin pää-pääpahiksia, joihin videopelinkin otsikko The Wild Hunt viittaa. Örkit tahtovat Cirin. Myös hovijuonittelijat tahtovat hänet, jos aikaa jää sotimisen ja kansanmurhailun välissä, mainostaa montaasi. Jatkossa Geralt ja Yennefer kouluttavat Ciriä - eli nyt tarina alkoi? Kun sankarit puhuivat tavoitteista ja selvensivät, etteivät he ymmärrä kaikkea, mieleeni muistui Gandalfin (samaistuttavampi) hämmennys Sormuksen ritarien alussa. Virheitä on tehty, mutta kärsivällisyys ei kuole.


Keskiarvo 16 jakson jälkeen:


< Jakso 2-7 --- Jakso 3-1 >

Katsottu: Netflix