The Witcher 2-7: mummo perkele lentää mökistään

Jakso on melko tylsä, koska alustaminen ontuu. Kiukkuilla en uskalla, kun loppu on ainakin kuvakerronnaltaan sitä, mitä kauden "semifinaalilta" kehtaa pyytää.

Olen kiitollinen, kun joulupukiksi kutsumani hahmo pukeutuukin punaiseen, sillä monia hovijuonittelijoita en muista edes nähneeni. Kun haltioiden kanssa ystävystynyt maagi ajautuu epäsuosioon (kaukana Korvatunturista), hän harkitsee livistämistä, mutta hän päättääkin teurastaa opposition. Se olisi helposti "Game of Thrones -käänne", jos uhreilla olisi vahvempi merkitys kuin "yksi haisi mulkulta äsken".

Viimeksi Geralt jäi jälkeen, kun Yennefer ja Ciri teleporttasivat karkuun. Nyt emännät hoppuilevat kohti Geraltia hänet pelastaakseen! Samaan aikaan Geralt teleporttaa bardin luo, jotta he voivat yhdessä hoppuilla emäntien luo heidät pelastaakseen! Idea on se, että Yennefer juonii omiaan, mutta jakson alussa kylpylän täti yllyttää uskomaan Yenneferiin, kuten kaikki katsojat olettaakseni tekevät, joten skenaario on farssi. Yenneferistä ei ole rakennettu hahmoa, jonka motiiveja tulee arvailtua. Esimerkiksi kun bardi tylyttää häntä, kyse on kaverien naljailusta.

Ikään kuin yllättäen Yennefer tykästyy Ciriin tajuttuaan hetken hengailun jälkeen, että tyttö on Jumalasta seuraava. Satunnaisia ongelmia seuraa, mutta Geralt syöksyy hätiin ja vetää suolesta 7 kääpiötä tuekseen. Se joku muinainen mummo perkele, jota Yennefer melkein palveli, onnistuu silti vapautumaan kävelevästä mangamökistään. Muistan nähneeni ainakin mökin, joten aivosolu sykähti, tms. Mummo on helposti uhkaavampi kuin The Wheel of Timen kuoppasaatana onnistuessaan jopa värjäämään Cirin piilolinssit.


Keskiarvo 15 jakson jälkeen:


< Jakso 2-6 --- Jakso 2-8 >

Katsottu: Netflix