The Witcher 2-6: jännitystä ja juonta ilman draamaa, jos niin voi sanoa

Asiat etenevät rytmikkäästi lepakkohirviön pudotuksen ja rajun tappelun välissä. Temppelin täti alleviivaa, että Ciri on tärkeä eri tavoilla, ja brittikarismaa on palkattu selittelemään Ciriin liittyviä taustoja. Ok.

Yksi fiiliksiä rajoittava pullonkaula tässä on. Kaikki tahtovat Cirin vangiksi tai kaveriksi tai manipuloida tai opastaa häntä tai edes ymmärtää, miksi muut ovat hänestä kiinnostuneita, mutta henkilökohtaiset syyt tehdä ylipäätään mitään ovat epämääräisiä.

Se on kiintoisa kokonaisuus, kun pahoja tehneen valtakunnan edustaja iloitsee sorrettujen haltioiden auttamisesta, maanmiesten ollessa nihkeitä. Tilanne olisi lähes yhtä selvä, jos katsomisen aloittaisi tästä, sillä laajoja ideoita pidetään hyvin esillä, mutta siitä itselläni ei ole hajua, onko joku esimerkiksi "maineensa menettäneen suvun lordi, jolla on pätemisen tarve".

Ja selkein esimerkki on Yennefer. Puolta saa vaihtaa, jos omat käskevät teloittaa vihollisen, mutta onko se fiksua sotaisassa keskiaikafantasiassa? Pidin Yenin päätöksestä ymmärtämättä mitä hän toivoo saavuttavansa. Pari jaksoa hän jatkoi sankarillisena, mutta nyt hän näennäisesti manipuloi Ciriä, koska joku paholainen suostutteli. Luotan häneen, mutten tiedä miksi, joten jos tässä on meneillään juonenkäänne ja/tai hahmonkehityksen käännekohta, mistä sen huomaa?

Hepan kuolema on liikuttavin käänne sitten kauden alun, vaikka hepan merkitystä ei ole korostettu ja koska... heppa ei voinutkaan itseään selittää?


Keskiarvo 14 jakson jälkeen:


< Jakso 2-5 --- Jakso 2-7 >

Katsottu: Netflix