Star Trek: Lower Decks 2-7 ja 2-8: kauden noin ensimmäiset naurut

Yksi tuntemattomista mekaanikoista on asemansa hylännyt prinssi, jonka on yhä varottava neitsyyden menetystä, jottei hänestä tehdä fantasiamaan kuningasta. Hän viihtyy työssään, eikä hän tahdo seksiä, joten Star Trek on vihdoin löytänyt identiteettinsä? En odottanut asetelman johtavan mihinkään, mutta on se hilpeää, kun kuningatar syyllistyy terrorismiin saadakseen perijän ruotuun. Kiitettävän modernisti tämä raiskausyritys epäonnistuu.

Kivuttomassa ö-juonessa varsinaiset päähenkilöt haaksirikkoutuvat pahan supertietokoneen kanssa ja yrittävät vastustaa sen houkutuksia. Ääninäyttely on ääninäyttelyä: tekoälyllä on piukeaa intoa.

8. jaksolla on jopa yhtenäinen teema! Se sallii irtosketsit, mutta kaikki syyt käsitellä borgeja kelpaavat. Päällystö joutuu duunarien hommiin ja toisinpäin, kun miehistöä testataan simulaatioissa. Tässä oletin, että eriarvoisten hahmojen erot ovat liian pieniä, jotta vitsi voi toimia, mutta jakso vain tekee juttunsa ja saa sarjan perustan näyttämään vahvemmalta kuin se on.

Kun päällystö kohtaa simuloidun kriisin duunarien näkökulmasta, heille ei kerrota mitään. Hauskaa. Miksi useimmat jaksot kertovat kaiken duunareille ja katsojalle, kun se voisi olla työkalu, ettei kaikkea/mitään tarvitse perustella? Testaaja paljastuu uhaksi. Se on hyväksyttävä tapa pysyä raiteilla (jos on pakko), mutta sen verran lopetus rönsyilee, että koen arvosanani olevan jalompikin joululahja. Inhosin edellisiä jaksoja, mutta nyt kevyt parodia palvelee.


Keskiarvo 18 jakson jälkeen:


< Jaksot 2-5 ja 2-6 --- Jaksot 2-9 ja 2-10 >

Katsottu: Amazon Prime