The Wheel of Time 1-4: vain suomalainen yrittää vetää turpiin taikakuoreen lukittua lieroa

Häkkimököttäjä uskoo olevansa legendojen valittu. Rautalankaselitysten väliin mahtuu hieman kutinaakin, kun sankarioletetut pitävät tätä tyhjästä putkahtanutta heppua hulluna. Hän on vähän valloitellut ja tarvitaan pari velhoa taltuttamaan hänet, mutta takauma ilmaisee hänen taistelevan synkkyyttään vastaan, jottei hänestä tulisi pahaa. Se on yleisesti epämääräistä, montako osapuolta tarinassa on, joten olin avoin mahdollisuuksille.

Loppu toimii, vaikka mököttäjä vaikuttaa valmiilta roskiin sen jälkeen. Joskus selittely edeltää luontevuutta, joten rautalanka ei välttämättä ole törkeintä mahdollista, jos huomionarvoisen hahmon esittely onkin yleisempi alkeiskurssi(?). Mököttäjällä on seuraajia, joten ei hän välttämättä unohdu yhtä nopeasti kuin esim. Rooman kokoinen aavekaupunki.

Asiat toistuvat ajan pyörän pyöriessä. Pasifistinen kiertolaistäti maalailee, ettei hän tahdo kostaa tyttären murhaa, vaan rakentaa parempaa maailmaa tyttären tulevaa elämää varten. Siinä on uskomisen väärti uskomus ja perusideaa maustavaa runoilua. Pääosin dialogi tuntuu lyhyen juonikuvauksen kuivalta uudelleenmuotoilulta, eli siltä, mitä teen itse uutisia varten.

Peter Franzén "suojelee" velhoja karismaattisena pässinä, joka vaikuttaa vapauttavan pahiksen vihapäissään, tai ehkä taikuuden selittelyä on puoli lausetta liian vähän. Heti sen jälkeen bonuspentu säteilee voimaa, joten hän lienee uusi kärkinimi legendarallissa. Neljää muuta ei tarvita tänään kuin aikuisten kuuntelemiseen, joten sarja olisi saanut tehdä heille Game of Thronesit siellä aavepaikassa.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jakso 1-3 --- Jakso 1-5 >

Katsottu: Amazon Prime