The Wheel of Time 1-2: Sormuksen ritareilta haiskahtanut sarja onkin hiilikopio

Huputetun aaveen jahtaamat sankarit ylittävät joen lautalla yöllä. Lautturin mökki on eri puolella kuin Sormuksen ritareissa: ei eri puolella jokea (älä innostu), vaan vasemmalla eikä oikealla. Lopussa sankarit etenevät vastentahtoisesti massiiviseen kuolleeseen kaupunkiin, joka kukoisti aikanaan, mutta jonka ylimieliset asukkaat eristäytyivät ja salaperäisesti katosivat. Kaupungissa asuva paha voima ei ole "varjo ja tuli", vaan varjo, joka polttaa kuin tuli. Jos et ymmärrä mitä tarkoitan, lienet joku menestyvä paneskelija.

Se mitä pidin sormusaaveeksi naamioituneena Voldemortina, onkin Sauronin suun pikkuveli suojatyöpaikassa. Jos olet näissä tunnelmissa, lauttakohtauksen loppu palvelee. Velho upottaa lautan pyörteellä, jolloin lautturi sukeltaa perään ja huutaa wyää. Räjähdin nauramaan. Pidin siitäkin, kun velhon moraalin märehtimistä jatkettiin. Kaikki on harkittua, usotko.

Se on karua, kun velhonmetsästäjä eli "kyselijä" hihittelee grillatessaan silvottua uhria. Kidutus on "kyselyä", ja roisto on uhkaava, mutta pidin hieman outona sitä, että hän vaikuttaa fiksultakin kunnes hän tapaa päävelhon. Velhot eivät voi valehdella, vaan puhua asian sivusta. Kohtaus elävöittää velhon fiksuuden, mutta kyselijä ei osaa kysellä?

Tehosteiden rajoista ja vihreästä kankaasta en nipota. Pitkin jaksoa nähtävä örkkilauma on isompi kuin on välttämätöntä ja pihimpi sarja olisi säästänyt kuolleen kaupungin seuraavaan jaksoon. Teinit kuuluvat yhä Temptation Islandille ja nyt he narisevatkin, mutta kai heihin tottuu.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1-1 --- Jakso 1-3 >

Katsottu: Amazon Prime

Ps. Kun vitsailin viimeksi "Norian kaivoksista", tämä jakso oli näkemättä, eikä se ole saagan ensimmäinen romaani, jota selasin 20 vuotta sitten. Nämä vain ovat näin ennalta-arvattavia.