Cowboy Bebop 1-2: roiston kengännumero on isompi kuin rasvaprosentti - ja ÄO?

The Wheel of Timen ollessa uusin "valtavan merkityksellinen" sarja, joka "varmasti paranee" 10 tunnin jälkeen, tuntuu fiksulta katsoa tätä itsetietoista tyhjäkäyntiä jakso viikossa. En välitä paranemisesta, kun sarjalla on heti (tauonkin jälkeen) avautuva identiteetti, joka miellyttää vaihteluna. Äijien täytyy yrittää avaruudessa jatsin tahtiin. Satunnainen tehtävä saa puolet jaksosta, mutta on jatkuvuutta.

Spike Spiegel ei ole kertonut Jet Blackille menneisyydestään mafiassa, ja Black vaistoaa salailun, mutta nahistelun ja käytännöllisyyden varaan rakentuva veljellisyys varmasti kestää. He jäljittävät nalleihin fiksoitunutta pommimiestä Venuksessa vitsin ollessa se, että homma sujuu liian helposti. He kyseenalaistavat toistensa vaistot turhaan. Faye Valentine ei tarttunut vakiokalustoon vielä.

Taustalla vaaniva valkotukkainen mafioso Vicious on ensisijaisesti huvittava mölkerö, jonka ihosta pullistuvat suonet vaikuttavat apinan raivon oireelta. Esimiehilleen hän ei uskalla aukoa. Naistaan kohtaan hän on ikävän kovakourainen, mutta uskoin siihen, että hän on valmis uhraamaan käden naisen puolesta. Mielenkiintoni on vangittu. Miedon komedian ja mietojen jännitteiden suhde toimii muutenkin; jatsimaisesti.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1-1 --- Jakso 1-3 >

Katsottu: Netflix