Big Mouth 5, jaksot 4-6: kun kaveri panettaa, eli "to bi or not to bi"

Tekee mieli katsoa klassinen vielä yksi jakso, vaikkei tämäkään kausi pysy oman alkunsa tasolla.

Jessie ei ole bi, vaikka hormonihirviö suosittelee imppaamaan poikaa ja "perhonen vatsassa" rakastamaan tyttöä: ystävätkin ovat ihkuja. Sitten homma menee sekavaksi. Kausi pyöritteli tunnehirviöitä harkitusti, mutta nyt mustasukkaisuus esitetään vain tunteena, joka tekee pennuista Hulkeja. Andrew on pakkomielteisen mustasukkainen miesopettajan huomiosta. Andrew on hetero, mutta hän keskustelee asiasta hormonihirviön eikä "luovan rakkausperhosen" kanssa.

Ihan sama. Kiitospäiväjakso on satunnaista saippuaa. Kun sarja ei laita kaikkea toivoa psykooseihin, dialogi kannattelee nahistelua ja muuta. Tämä on tyydyttävä kombo: 1. Andrew sullotaan auton peräkonttiin paistetun uroskalkkunan kanssa, ja 2. myöhemmin Jay mainitsee, ettei hän panisi roskiin heitettyä kalkkunaa. Et pelkää, että hetero-Andrew panee kalkkunaa, etkä jää pelkäämään, ettei kalkkunan paneminen tullut muille mieleen.

Jessie löytää itsensä pohtimasta suuntautumistaan uudestaan. On laulu ystävien panemisen hienoudesta! Kun Jessie päättää olla ottamatta riskiä, se on hormonihirviö, joka kaipaa lohdutusta, vaikka sekin ymmärtää yskän. Siinä on jotain hilpeää. Jessien ei tarvitse lyödä asioita lukkoon nyt tai koskaan. Jakson muut juonet lähinnä tapahtuivat ilman että reagoin: Missyllä on nyt vihamato, enkä pysynyt mukana Andrew'n järjenjuoksussa, kun hän yritti tuoda pehmeitä arvoja äijien iltaan.


Keskiarvo 47 jakson jälkeen:


< Jaksot 1, 2 ja 3 --- Jaksot 7 ja 8 >

Katsottu: Netflix