Foundation 1-3: ei Game of Thrones -käänteitä vaan Foundation-käänteitä

Sarja toimii, vaikka katsojan kouluttamisessa saattaa kestää.

Kertomus galaksin suunnasta ei yhtä miestä kaipaa, vaikka hän olisi tarinan katalysaattori. Kyseenalaistin kuoleman viimeksi, koska osuvin tuntemani paikka käänteelle on jakso 9, jollaisessa hyvästelimme Ned Starkin. Tällä sarjalla on oma logiikkansa. 3. jakso vain viittaa vanhoihin sankareihin: he ymmärsivät matemaattisen teorian paremmin kuin seuraajansa sukupolvea myöhemmin. Älä silti kutsu meitä kultiksi, äyskii seuraaja.

Jakso kuvaa ensin kloonikeisareiden identiteettikriisejä. Tuhottu avaruustatti oli alkuperäisen yksilön unelma 400 vuotta sitten, joten sekin mietityttää väistyvää vanhusta, joka ei tiedä, onko hän yksilö. Suomalainen robotti alleviivataan naiseksi, joka on aina seissyt mahtavimman miehen takana. Hänen vahtimansa kloonien kiertokulku näyttäytyy kauniina ja perverssinä.

Loppu seuraa Wikipedia-projektin "riistanvartijaa". Hänellä on outo suhde mystiseen monoliittiin, jota tyypit eivät odottaneet löytävänsä. Pommitetun planeetan tyypit saapuvat visiitille uhkaavissa merkeissä. Oletettavasti nämä jutut jatkuvat ns. normaalisti. Hämmennyin siitä, miten nopeasti jakso taas hujahti.

Olen lukenut Isaac Asimovia sirpaleisesti ja vähemmän kuin olen vuosia ja vuosia aikonut, joten kummoista vertailua alkuperäisteoksiin en osaa tarjota. Hyvin lyhyt ja terävä Robot Dreams on suosikkinovellini. Siinä on monimerkityksellinen Mooses-viittaus, joten se on mielessäni, kun sarja käy samalla reviirillä. Asimov oli ateisti, mutta senhän ei tarvitse olla este ihmismielen ymmärtämiselle.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 1-2 --- Jakso 1-4 >

Katsottu: Apple TV+