What We Do in the Shadows 3-3 ja 3-4: niin väsynyttä, mutta niin mukavaa

Se aromi jaksoista irtoaa, että kaikki sutviintuu. On väsyttävää katsoa kamaa vailla tuoreuden häivää ja kunnollisia konflikteja, mutta kun kotimaan mullat hetkeksi menettäneitä vampyyreitäkin väsyttää ja on tarkoitus olettaa, että joutava sähellys ratkeaa helposti, hommaan kai samaistuu.

Nandorin lemmenkipeys on selkein jatkuvuuden merkki. Entisen hoidon paluu muistuttaa aiempia vitsejä, jossa kuolevainen rupsahtaa haaveillen ikuisesta nuoruudesta, mutta daamilla onkin enemmän menoa ja hän on jo ihmissusi. Ne ovat vampyyrien verivihollisia, mutta tyypit ovat oppineet jotain modernista maailmasta eli Twilight-elokuvista: urheilu purkaa paineita.

Mullan menetys tulee puheeksi Atlantic Cityn reissulla. Unikriisi ja Rillit huurussa eli The Big Bang Theory -aiheinen hedelmäpeli saa Nandorin pohtimaan elämää ja todellisuuden luonnetta, jolloin tulee vahvistetuksi, että hän etsii morsianta susifarssin jälkeenkin.

Noin muuten vitsi on tietoisesti se, ettei millään ole väliä. Nadja luulee tapaavansa Frank Sinatran pitkästä aikaa, mutta hän ei edes huomaa eroa, kun lavalla on tribuuttibändi. En ole varma miksi, mutta sekin huvitti, kun Nadja "kiintiönaisena" jankutti, ettei hän vihaa susinaista vain siksi, että kyseessä on toinen nainen.

Eh he (meh?) he.


Keskiarvo 24 jakson jälkeen:


< Jaksot 3-1 ja 3-2 --- 3-5 ja 3-6 >

Katsottu: HBO Nordic