What We Do in the Shadows 3-1 ja 3-2: komediallehan ei siis ole pakko nauraa

Kausi alkaa 1,0-1,5 toimivalla vitsillä, mutta persoonallisten pässien seura viehättää. Vampyyrien palvelija Guillermo paljastui vampyyrinmetsästäjäksi, kun hän suojeli isäntiä. Talous pyörii, vaikka hän odottaa häkissä kohtaloaan, koska häkki ei estä häntä tekemästä työtään. Hymyilin. Se on 0,5 vitsiä, että Guillermo täyttää paskaämpärin hämäyksen vuoksi, vaikka vampyyrit ovat ihan pihalla.

Koska se on kätevää ja jotain uutta, vampyyrejä ei vainota enää ja heistä tehdään paikallisia pomoja. Toinen jakso herätti (jälleen) ajatuksen, että olen itse energiavampyyri. Katsoin touhua mielelläni, joten voin kertoa lisää siitä, kuinka potentiaalia on ilmassa, mutta jos sitten tylsistyneenä huokaiset, että mikä tässä oli olevinaan hauskaa, kysyisin että miten niin hauskaa.

Sääntöjen mukaan yhden pitää olla pääjehu. Pikkumaisten diivojen nahistelu muotoseikasta on charmikasta. Vampyyrien koti on visuaalisesti rikas ja nyt heillä on tekstuureiltaan vastaava työpaikka. Maagisten megaesineiden vetely tyhjästä onnistui aiemminkin, mutta on luontevampaa, että työpaikalta löytyy historiallisen pornokokoelman ohella muodonmuutosviitta. Se sallii kaikkien tuurata lemmenkipeää vampyyria ja mokailla. Nyökyttelin vihjeille, joiden mukaan lemmenkipeys on pitkän aikavälin juoni, mutta vain sen verran, ettei monokkelini putoa.


Keskiarvo 22 jakson jälkeen:


< Jaksot 2-9 ja 2-10 --- Jaksot 3-3 ja 3-4 >

Katsottu: HBO Nordic