Russian Doll 1-1 ja 1-2: aikaluuppi, eli eikö tämä katsottu jo 2019?

Toinen kausi on tulossa piakkoin. Kalenteristani löytyi kolo rästeille.

On kaksi ilmeistä syytä katsoa tämä. Natasha Lyonne on niin mieleenpainuva Orange is the New Blackin räväkkänä ja leijonanharjaisena lesbona, että oma show tyylistä riippumatta on ansaittu. Lähinnä suuntautuminen vaikuttaa vaihtuneen, kun hän tulkitsee kissan kanssa asuvaa, varhaisesta keski-iän kriisistä kärsivää kapakkaruusua nimeltä Nadia.

On se luuppi-idea. Nadia herää yhä uudestaan vessasta syntymäpäiväjuhliensa aikana. Ei ole kiinteää pistettä, jonka jälkeen luuppi nollautuu, mutta kohtalo on Nadiaa vastaan Final Destination -tyyliin: luuppi alkaa alusta, jos ja kun hän kuolee. Hän kaatuu usein portaissa ja muutkit shokit luokitellaan heti kuolemiksi, joten "jännäscifi" ei ole erityisen nörttiuskottavaa.

Aikaluuppi on lajityyppi, joka on jatkunut vahvana tänäkin vuonna. Perusasioiden toistossa on pakkopullan tuoksua, mutta luupeilla on tapana tarjota sankareille aikaa itsetutkiskeluun ja siinä piisaa potentiaalia, kun tämä venäläissyntyinen, vodkantuoksuinen täti alkaa avautua kuin - eh - sipuli. Alkajaisiksi hän ihmettelee luuppia huumediilerinsä ja psykiatrinsa kanssa, joten ongelmia on entuudestaan.

Sarja löytyy Netflixistä myös nimellä Juhlat. Se on historiallisen huono suomennos. Eikö mummollasi ollut maatuskaa, mitä? Olen jättänyt käyttämättä Netflixin tarjoamia suomennoksia jo ennen kuin katsoin Juhlat, koska ainakaan Juhlia en käytä.


Jaksot 1-3 ja 1-4 >

Katsottu: Netflix