Solos 1-5 ja 1-6: enkelin vaginamonologi ja superpikavauva

Enkeliksi lastenkutsujen vuoksi pukeutunut hulivili-Jenny avautuu kameralle himoistaan, haisevasta alapäästään ja biologisesta kellostaan (eikä tarina edes sijoitu avaruusalukseen). Monologissa on mm. se vitsi, että Jenny kuvailee naapurin kakaraa lörpötteleväksi vaanijaksi, vaikka hän on itse sellainen yritettyään iskeä kakaran isän. Constance Wu tuo reilusti tasoja "elämään kyllästyneeseen ilopilleriin".

Jakso vaikuttaa alati selkeämmin kertovan psykoosista ja sitten Jenny ymmärtää itse, ettei hän tiedä missä hän on ja miksi. Hahmon luonteen huomioiden keskenmeno selittäisi sekoamisen, mutta tämä on scifisarja. Jakso luultavasti on parempi asiayhteydestä irrotettuna. Et tahdo odottaa jekkua, joka 100% varmasti on tulossa - ja joka on antikliimaksi jo siksi, että pääasia oli matka. Ja yhtä kaikki: "jekun" scifipuoli on päälleliimattu.

Nera hyödyntää tulevaisuuden hedelmöityshoitoa. Kun synnyttämiseen on käytetty aikaa kuin leffassa, pentu kasvaa niin nopeasti, että jakso joko on fantasiaa (bingo) tai sijoittuu The Matrixiin. Pentu on vihjatusti... jotakin. Tältä pohjalta loppulausunnon odottelu on luontevampaa kuin Jennyn jakson aikana ja myös Nicole Beharie osaa näytellä, mutta tämä on ensimmäinen jakso, joka ei ole monologi eli pikakurssi sooloilijan sielusta. Ongelma on toistamiseen se, että kun sisäisestä logiikasta saa otteen, homma on ohi.

Viimeisen kohtauksen myötä jakso vaikuttaa puhtaalta sadulta, joka kommentoi afroamerikkalaisten todellisuutta. Jalo tavoite, vaisu toteutus.


Keskiarvo 6 jakson jälkeen:


< Jaksot 1-3 ja 1-4 --- Jakso 1-7 >

Katsottu: Amazon Prime