Solos 1-3 ja 1-4: kaksi upeaa tapaa erakoitua, pilattuina

Helen Mirren on satunnainen seniori avaruusmatkalla tieteen vuoksi. Hän avautuu tekoälylle, eikä kopiolleen, mutta teema on yhä itsetutkiskelu. On viittaus aiempaan klooni-ideaan, mutta kaikki scifi tuntuu nyt päälleliimatulta.

Mummo ei tahdo olla vaivaksi (bother). Mummo ei ole koskaan tahtonut olla vaivaksi (bother). Tesaurusta kannattaisi käyttää, jotta katsojalle jää tilaa oivaltaa itse, ettei mummo tahdo olla vaivaksi (bother).

Jakso vaikuttaa ekstrovertin tulkinnalta introvertistä. Jotkut ajattelevat liikaa sitä, ovatko he vaivaksi (bother), jolloin sitä saattaa oivaltaa 70-vuotiaana yksin avaruudessa, mitä olisi kannattanut tehdä! Hevonpaskaa, terveisin ääri-introvertti. Jo tekoälylle kuten Sirille puhuminen on ulospäinsuuntautuneiden hölynpölyä.

Uzo Aduba ylinäytteli Orange is the New Blackissa ja jatkaa linjalla, mutta hän on niin persoonallinen, että häneltä tätä varmasti kerjätään. Hänenkään jaksonsa ei pärjää ensimmäisille, mutta se menee läpi, että ulospäinsuuntautunut hömppätäti on ollut niin kauan eristyksissä somassa lukaalissaan, ettei hän uskalla lähteä. Uhka on virus. Se on tekoälyn uusi päivitys, joka vakuuttaa maailman olevan turvallinen vuosikymmenien jälkeen.

Käsittääkseni tarinaa on tarkoitus ajatella korona-ajan näkökulmasta, mutta miten? Mene ulos, inttää tekoäly. Onko tämä pahojen festivaalipomojen ja potkupalloilijoiden juoni, vai onko rokotekattavuus oikeasti parempi kuin oikeasti? Too soon.

Mirren ja Aduba ovat omien jaksojen väärtejä, mutta tarinoista uupuu ensimmäisten jaksojen oivaltavuus ja eritoten kiinteästä kulmasta sivaltava tunteellisuus, joka tasoitti ongelmia, kuten kankeita infodumppauksia.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jaksot 1-1 ja 1-2 --- Jaksot 1-5 ja 1-6 >

Katsottu: Amazon Prime