Special-spesiaali 6/6: kun elämä antaa sontaa, kunnioita partnerin eturauhasta?

Päätin, etten yritä kirjoittaa sarjan loppulausuntoa uusiksi, kun CP-vammainen homo nörtti Ryan närkästyi siitä, että hänen unelmapoikaystävänsä suolessa on ulostetta. Nämä hahmot ovat fyysisessä suhteessa, jossa toinen on läsnä toimintoineen ja aivoituksineen, ja asiantuntevin ehdotukseni olisi se, että Ryanin pitäisi tyytyä haaveilemaan ensimmäisen Narnia-leffan herra Tumnuksesta, jos ei kelpaa.

Ryan, kimmakaveri ja tuoreet poikaystävät hengailevat. Emännällä on alleviivattuja ongelmia sitoutumisen kanssa tilanteissa, joissa jäbä on lääpällään, vaikka jäbän kyyninen markkina-arvo on korkeampi, joten oletin teeman laajentuvan Ryaniin. Joskus kemiat eivät kohtaa, mutta kummallakaan sankarilla ei ole hyvää syytä heivata herra palkintovaimoa, joten kyse on spesiaalien itsetunto-ongelmista? Tasoja esiintyy, joten yleispätevä suhteiden koetteleminen riidoilla puhuttelisi myös. Ei kai väre ole se, että spesiaalin pitää dumpata hottis tai pari, ennen kuin hän uskoo olevansa tasa-arvoinen?

Ryan jättää poikalelun. Viimeinen jakso:

Tättärää... Pomo ei hyväksy Ryanin artikkelia. Ryan koettaa palata äidin helmoihin, kun elämä on liian vaikeaa, joten äidin keski-iän kriisi keskeytyy.

Tättäryääh... Jakson puolivälissä olemme pomon häissä ja se surkea, täysin eri tyylilajiin kuuluva hahmo on surkeampi kuin koskaan. Ryan jättää hänet ja väliaikaisen deittinsä.

Täts... räh... Ryanin tyttökaveri tajuaa poimia pullat elämän rusinasta. (Kirjoitin noin, enkä oikolue.) Äiti sittenkin muuttaa ja Ryan on vapaa tekemään ihan mitä tahansa hymyillen. Niin kypsää. Onpas kivaa. (Olen tylyttänyt taviksiin keskittymistä, mutta äidin elämänilo jaksossa 7 on tämän setin parasta antia.) Meh. Loppu.

Toivon yhä, että joku visionääri hyödyntää sarjan luojan ja tähden Ryan O'Connellin ruotsalaista karismaa odottamattomassa asiayhteydessä.


Keskiarvo 16 jakson jälkeen ja arvosana koko sarjalle:


< Osa 5/6

Katsottu: Netflix