Special-spesiaali 3/6: etovimpia ihmisiä ovat ne, jotka tahtovat minua panna

Kun samaistuttavassa tyypissä on jotakin outoakin, sitähän joutuu pohtimaan omiakin mahdollisuuksiaan. CP-vammaisen homon nörttitoimittajan Ryanin ihmeellinen piirre on se, että hän tahtoo version normaalista parisuhteesta. Toisella (ja viimeisellä) kaudella hänestä on tullut menomies ja aloitteleva panomies.

Ryan tapaa lempeän ja vilpittömän oloisen jäbän, jonka viralliset homosilmät muistan mm. runkkarimeemistä ja yläasteelta. Tämä ihannepoikaystävä on avoimesti avoimessa suhteessa. Hänen rohkaisemanaan Ryan tapailee myös ensimmäistä faniaan, joka on niinikään komea herrasmies. Selviää, että fani on fani, koska Ryan kirjoitti CP:stä ja fani tuntee vetoa erilaisuutta kohtaan.

Fani ei profiloidu rappiopervoksi, mutta hän osoittaa huonoa makua, joten Ryanin oivalluksen hetki ja edeltävätkin vihjeet ovat liikuttavan traagisia. Moni erilainen tunnistaa sen dilemman, että kun sitä rohkaistuu ja lakkaa pelkäämästä ansoja, se ahdistaa yhä, kun liittolaiset yrittävät ottaa erilaisuuden omakseen. Kuten Groucho Marx sanoi, kieltäydyn liittymästä mihinkään kerhoon, joka hyväksyy minut jäseneksi.

Odotan mielenkiinnolla sitä, pudotetaanko fani kelkasta vai käsitelläänkö asiaa. Sivujuonessa myös pyylevä leidi kellistää komistuksen. Leidi tietää hyvin, että isoilla tisseillä ja huolitellulla ulkonäöllä on menekkiä, mutta sekin lienee itsetunto-ongelma, ettei hän usko poikalelun tahtovan muuta. Joku tykkää muhkummasta. Joku syttyy arvesta, jonka neandertalilainen sai kapakkatappelussa. Sitten suhde vasta alkaa, jos on alkaakseen. CP-fanin perversioiden ei tarvitse olla kummempi juttu, mutta sen ymmärtää, jos Ryan siirtyy eteenpäin.

Jaksot ovat nyt puolet pidempiä. Sain rytmistä kiinni 2. jakson paikkeilla.


Keskiarvo 10 jakson jälkeen:


< Osa 2/6 --- Osa 4/6 >

Katsottu: Netflix