Shadow and Bone 1-4: Netflixin teinifantasiat ovat liian samanlaisia sijoittuakseen samaan universumiin

Lapsuudenystävä kirjoittaa sankarittarelle, mutta Posti ei polje, joten narttu kylmenee. Sankaritar oppii taikomaan valopallon, joten kyllä komea pimeyden prinssi Kaspian nyt ilahtuu. Lapsuudenystävä on silti tulossa. Niin ovat konnatkin, jotka suorittavat ryöstön ja liittyvät sirkukseen ilmoitusluonteisesti: taustojen selittelyä on niin paljon, että käänteetkin selitetään samalla.

Kohinan mukaan sarja on mainio lajityypissään. Vilpitön kysymys fanille: monta tällaista katsot vuodessa? Sen oli tarkoitus olla läppä, kun tuumin sarjan alkavan kuin The Irregulars (huhtikuu 2021), mutta vastaavia vertauksia putkahtaa päähän tämän tuosta. Sarjassa Cursed (heinäkuu 2020) nähdään tilanne, jossa sankaritarta vähemmän ihmeellinen naisihme kokee vipinää vankina merirosvolaivassa. Sama sessio on pultattu tähän jaksoon, joten oli luontevaa käydä läpi muutkin yhteydet, varsinkin kun mitään ei tapahdu. Kyse ei ole kopioinnista. Mielikuvituksettomuus on niin kroonista, että saagat risteävät väkisinkin.

Tehdään tulkinta: pimeys symboloi pahuutta ja valo hyvyyttä. Pahuusvoimainen hyvis juonii jotakin, mutta hyvyysvoimainen hyvis tai kukaan muukaan ei tajua sitä. OMG! Mitä on tapahtumassa?! (Käske jäädä eläkkeelle, niin huomautan olevani kuukautta nuorempi kuin pimeyden poikalelu.)

Asiallisin huomioni on se, että jakso ei edistä hahmojen suhteita siten kuin kaikkien tällaisten sarjojen kaikki jaksot keskimäärin. Pari lupausta sielujen suutelusta vedetään vessasta ainakin näennäisesti ja vuohikohtaus sanoo, että jopa 5 minuuttia sitten tavatulla vuohella on enemmän painoa kuin ihmissuhteilla.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jakso 1-3 --- Jakso 1-5 >

Katsottu: Netflix