The Irregulars 1-7: Miten niin tämä Sherlock Holmes on häväistys? Watson rakastaa häntä.

Musta tohtori Watson myöntää avanneensa ulottuvuusportin homotuksen vallassa eli tehdäkseen vaikutuksen Sherlockiin, jonka psyykkinen vaimo sittemmin katosi reikään. On hyvä avautua. Nyt on kiire pysäyttää roisto, joka pyrkii painajaisten jumalaksi. Olemme 1800-luvulla, mutta pahis pelaa natsikortin: hän ei koe olevansa isoin uhka nähtyään vision Hitleristä (kuten Grindelwald näki Ihmeotuksissa).

Vaikka Arthur Conan Doyle kääntyisi haudassaan, mikään tuo ei ole erikoista enää ja sarja tietää sen. Asioista annetaan vihiä ja useimmat hahmovetoiset käänteet tapahtuvat omalla painollaan. Koin muun muassa Watson-aloituksen sympaattisena. Olen yhä tietoisesti arvostanut aitoa tasa-arvoa. Sekä Watson että "painajaisten jumala" ovat narsistisia, teinejä kiusaavia, pahuuden kanssa flirttailevia tummaihoisia keikareita, mutta silti he ovat yksilöitä, eikä tilanteessa ole teoriassakaan mitään outoa verrattuna "klassikoihin", joissa kiintiömusta kuolee ensin.

Jännityspuoli jatkuu kankeana köpöttelynä. Kaupunki kapinoi! Teini on jumissa painajaisissa ja toinen saatetaan hirttää ja on silti aikaa virnistellä palatsissa teerenpelin merkeissä. Pahikselle viritetään melkein nokkela ansa, mutta hän supattaa jotakin, joten Sherlock päästää hänet menemään. Kyse on lähes varmasti asiasisällöstä (Sherlock tahtoo vaimon takaisin), mutta hahmot näyttävät typeriltä, kun mielenhallintaan kykenevän roiston annetaan kikkailla, vaikka häntä osoitetaan kahdella pyssyllä.

Se teini armahdetaan noin vain. Eikö kannattaisi edes lyödä naru kaulaan ensin?


Keskiarvo 7 jakson jälkeen:


< Jakso 1-6 --- Jakso 1-8 >

Katsottu: Netflix