The Irregulars 1-5: karu totuus Sherlock Holmesista

Ojasta löytynyt narkkari-Sherlock selittää tuskanhiestä märkänä olennaisen osan sarjan perusideasta, jakson koostuessa puoliksi takaumista. Hän oli nerokas, itsetyytyväinen mies, jonka päättelyketjut olivat eeppisiä, kunnes käsikirjoitus lakkasi tukemasta häntä. Rappio johtuu käytännössä asennevirheistä, vaikka sellaisenkin fiiliksen saa kehittää, että tässä on aito Sherlock (yksi kymmenistä versioista), jolle mystiset kauhut olivat liikaa.

Sherlock värväsi yliluonnollista apua ja rakastui avustajaan. Sitä ei käsitellä yllätyksenä, että Sherlock on yliluonnollisen teinisankarin isä ja toisen isäpuoli: asiat vain täsmäävät. Sherlock traumatisoitui menetettyään vaimonsa ja hän jätti tytöt lastenkotiin. Hän on luuseri. Tytöt ovat karaistuneet ja he väittävät, etteivät he välitä, mutta tässä on potentiaalia. Nykyhetkeen sijoittuva selittely on terävää, vaikka takaumista uupuu särmää: lupaavan alun jälkeen se on ilmoitusluonteista, että meneillään oli suuri romanssi ja koko tiimin burn out ja sitten daami katosi valopalloon.

Sivujuonessa pukariteini harkitsee lastenkodin äijälle kostamista. Se olisi tie pimeälle puolelle. Ennen kuin teini ehtii mitään tehdä, äijä särkee nekin unelmat, joita teini vaali, mikä potentiaalisesti ruokkii vielä synkempiä ajatuksia. Tähänkin jaksoon (takaumiin) mahtuisi sellainen ponteva, hullunkurinen uhka, jota kaipailin kahden edellisen jakson aikana, mutta jakso ei tarvitse sitä virittäessään hahmoista ja suhteista dynaamisempia.


Keskiarvo 5 jakson jälkeen:


< Jakso 1-4 --- Jakso 1-6 >

Katsottu: Netflix