Snowpiercer 2-8: yllättävän jytkähtävä lässähdys

Jakson idea on näppärä ja olennaisimmilta osin hyvin alustettu. Uskon Sean Beanin pahuuteen ja siihen, että puolet amerikkaa puhuvista rakastavat häntä. Bean sabotoi junaa tavalla, joka tekee hänestä tarpeellisemman. Sankarit yrittävät salata tarpeen, mutta Bean yllättyy itsekin, miten paljon vahinkoa hän on tehnyt ja kriisissä avustaessaan hän ajautuu vahvempaan asemaan kuin hän uneksikaan. Naps. Hän voitti. Hän ei sano sankareille, että antautukaa, kun joukkoni ovat jo tulossa: sankari vain antavat periksi.

Teoriassa rakastan sitä, miten vaisua tuo on. Muistatko Donald Trumpin? (Minä onnellisesti en, mutta sitten V2.fi:n Pärssinen vertasi edellisen jakson punaisia lyhtyjä punaisiin lippiksiin.) Erään teorian mukaan Trump yritti vain kylvää vihaa ja hämminkiä omaa tv-kanavaa tai vastaavaa projektia varten, mutta hänestä tulikin vahingossa presidentti. Hän torpedoi mm. erään maailman merkittävimmistä puolueista. Bean on entistä realistisempi ja jännittävämpi roisto, kun osa menestyksestä johtuu sattumasta ja muiden typeryydestä, vaikka hänellä juonia olisikin.

Pitäisi vielä järkeillä, mikä osa vaisuudesta on hyvälaatuista. Kiittelin kahta edellistä jaksoa pitkälti siksi, että kahdella erilaisella naishahmolla oli paljon märehdittävää, mutta vastaavaa energiaa ei esiinny nyt, kun julistepoika Layton on ensisijaisesti uskottava luovuttaja. Vakiokalustoon kuuluva ja/tai satunnainen partaäijä pääsee kertojaksi jakson alussa, mutta hänen poukkoilunsa kahden vaiheilla ei mene laatudraamana vielä, vaikka melkein kiinnostuin hänen tulevaisuudestaan.


Keskiarvo 18 jakson jälkeen:


< Jakso 2-7 --- Jakso 2-9 >

Katsottu: Netflix