The Stand 9/9: uutta materiaalia Stephen Kingiltä

Virus tappoi useimmat. Tuhmat menivät tuonne, nössöt tänne. Tuhmat yllyttivät nössöleirin mustia lampaita räyhäämään. Nössöt lähtivät tuhmaan leiriin valittamaan, että ei jumalauta. Jumala posautti ydinpommilla tuhmelit ja protestinössöt pois maan päältä. Loppu.

Jälkinäytös. Protestinössö, joka katkaisi kinttunsa matkalla protestiin, on vapaa perustamaan perheen satunnaisen lyylin kanssa. Nössöleirillä menee nyt ihan hyvin, mutta pariskunta päättää kokeilla onneaan sen ulkopuolella. Kun lyylille sattuu onnettomuus, hän palaa tarinan aloittaneisiin hallusinaatioihin, joissa (lähes) kuolematon pääpahis lupaa auttaa häntä pikkupikku maksusta. Tämä on seisahduttava hetki. Nyt pitäisi nousta vakaalle jalustalle, tehdä kannanotto ja olla siemenpuu tuleville sukupolville, eikä tuottaa huonoa hedelmää. Tämä on siis lyylin oma The Stand. Luin jostakin, ettei hän ole saanut sellaista missään aiemmassa versiossa ja Stephen King päätti lopultakin sen itse kirjoittaa.

Olin vähällä tykästyä jaksoon, mutta moraalipeli hädin tuskin ehtii alkaa ja se on puutteellisesti alustettu. Joskus tarinan pituus on itseisarvo. Romaani on Kingin vastaus Taru sormusten herrasta -trilogialle ja täyspitkänä versiona pidempi kuin se trilogia. Karkeasti sanoen tämä minisarja eli 9 x 45 minuuttia vastaa sitä, jos kukin Taru sormusten herrasta -leffoista kestäisi vain 135 minuuttia; täyspitkinä versioina ne kestävät keskimäärin 230. Tarinan sielusta on toisinaan näkynyt välähdyksiä, mutta kokonaisuutena sarja on omituisenkin yhdentekevä ja yleisluontoinen. "Jos hyvikset ja pahikset taistelisivat, pahikset takuulla sanoisivat häh hää." Vai niin.


Keskiarvo 9 jakson jälkeen ja lopullinen arvosana:


< Jakso 8

Katsottu: HBO Nordic