The Handmaid's Tale 3-8: pahan mummon villi nuoruus

Lydia-täti on ikoni, vaikka hän tapaa sotkeutua epäkohtiin. Orjattarien silpominen ja teloittaminen menee usein symbolisesti hänen vastuulleen, vaikka hänet nähdään myös suhteellisen käytännönläheisenä ja empaattisena. Jakso paikkaa aukkoja takaumilla ja neuvoo paikkaamaan enemmänkin omassa päässä.

Ennen vallankumousta täti oli "eikö kukaan ajattele lapsia" -tyyppinen uskovainen vanhapiika. Oletan, ettei hän tullut toimeen miesten tai yleisesti aikuisten kanssa lakia harjoittaessaan, joten hän päätyi nuorten lasten opettajaksi. Ensivaikutelma on harmiton. Hän ryhtyy varamummoksi, kun yksinhuoltaja ei saa pidettyä arkea kasassa, ja toki mukavan kristillisen miehen kanssa voi karaokea kokeilla.

Takaumat eivät tarvitse kärkevää käännettä myydäkseen sen traagisen perus-jutun (sic), että monen kiltin ja kiltteyteensä uskovankin lampaan vaatteissa asuu katkera ja itsekeskeinen natsi, joka tilaisuuden tullen pakottaa muut omalle tielleen. Vitsikäs puolitotuus on se, että "jonkun olisi pitänyt polkaista tätiä ajoissa", mutta ylimielisyydellään täti soveliaan äijän karkottaa.

Tarina etenee niin hitaasti, ettei luovakaan pitkittäminen saa puhtaita papereita, mutta jaksolla on idea. June on raivostunut vasikoineelle orjattarelle, jota hän lähtee kiusaamaan kulttuurin tarjoamilla tavoilla. Hän sähisee avoimesti myös isännälleen tietäen olevansa oikeassa. Pienet asiat ohjauksessa ja ilmeissä tekevät Junen vahingonilosta mustaa huumoria. Jos maailma voi tehdä tämän hänelle, mummokin ansaitsee vähän ymmärrystä.


Keskiarvo 31 jakson jälkeen:


< Jakso 3-7 --- Jakso 3-9 >

Katsottu: HBO Nordic