WandaVision 3/9: viallisia 70-luvun tunnelmia, eli aitoa edistystä

Kun sankarin on ymmärrettävä totuus todellisuudesta, ensimmäinen luku voi olla mitä vaan, kunhan muutoksen tarpeesta vihjataan. Jos siitä vain vihjataan, toisessa luvussa on hyvä terävöittää, miksei arki pysy kasassa pitkällä tähtäimellä.

Disney+:n uusin ainoa sarja WandaLorian olisi terveemmällä pohjalla, jos ensimmäisistä jaksoista toinen poistettaisiin. Kumpikin vain vihjaili. Lyhyydestä huolimatta jaksoja ei voi ajatella yhtenä "ensimmäisenä lukuna", kun kummallakin on omat itsetarkoitukselliset jekkunsa.

Sankarit päätyivät 50-luvun tilannekomediaan. Maailma muuttuminen 60-luvun komediaksi oli puutaheinää. Tänään sarja on uskollisempi unilogiikalle kuin 70-luvulle, joten kiinnostus herää. Wanda-noita lähes kirjaimellisesti pamahtaa paksuksi sikiön kasvaessa silmissä. 70-luvulla ei heitetty hedelmillä CGI-haikaraa ja viimeistään synnytyksen hetkellä Elizabeth Olsenin näyttelemisen tyyli alkaa kommentoida ns. todellisia tunteita, eikä pulisonkipsykoosia. Olipa tv-maailma noidan yritys vaipua unelmiin tai roiston luoma illuusio, Wanda on heräämässä ja osa sivuhahmoista tietää sen.

Jakso tarjottiin kriitikoille samalla kuin edelliset, joten nuokuin valmiiksi. Kärsivällisyyttä sarja kuitenkin ansaitsee tämän myötä. Vision-robotti on kuollut. Hankala elävänkään kanssa olisi lisääntyä, mutta tv-maailmassa Wanda vaalii unelmaa. Jos perhe ensi viikolla muuttuu Pulmusiksi ja kyynistynyt Vision käyttää antimateriavoimia tunkeakseen läskien lyylien kintut töppösiin, pastissipuolen arvo kasvaisi itselleni, mutta parempi on, että se jää mausteeksi.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jaksot 1 ja 2 --- Jakso 4 >

Katsottu: Disney+