The Stand 2/9: "pleased to meet you, hope you guessed my name"

Tekijät ovat joutuneet puolustelemaan tarinan rakenteen rikkomista. Ratkaisut tosiaan tuntuvat omituisilta, kun kerrontaan jää sellaisiakin aukkoja, joiden ei ole tarkoitus kiihottaa mielikuvitusta, vaan joihin simppelisti ei ehditä vastata juuri nyt. Stephen Kingin romaanin takakansi pitää vähintään tuntea, jotta tiedät, mistä on kyse - kukaties.

Eniten aikaa saa tänään muusikko Larry Underwood. Maailmanlopun jälkeen hän koki vaaroja ja pienen romanssin. Paha äijä vilahti hänen unessaan, mutta hän päätyi kiltin unimummon johdattamana lähiöön. Kaikki tuo esitetään nurinkurisessa mutta melko johdonmukaisessa järjestyksessä, jos tarkoitus on alleviivata, että Larryn matka alkaa aidosti vasta kilttien ihmisten leirissä. Määränpään tietäminen ei ole pois siitä, että vaihtelevat irvokkaat yksityiskohdat luovat kutkuttavan kirpeän ja synkän koomisen ilmapiirin. Vaikken peukut pystyssä jännittäisi, draamalla on sen verran painoa kuin sille yritetään antaa.

Latvasta lahon rangaistusvangin sivujuoni johtaa kohtaukseen, jossa herra "Saatana suattaapi välittää" Alexander Skarsgård pääsee muikistelemaan Randall Flaggina. En sano vielä juuta tai jaata siitä, pitääkö Kingin uran pääpahis toteuttaa näin, mutta sen tiesi, että Skarsgård selviää minimivaatimuksista. Sarja on b-henkistä kivaa. Esimerkiksi hölmöt sairausmeikit tuovat mieleeni Terry Gilliamin tempaukset, enkä ainakaan itse tahdo tietää varmaksi, etteivät ihmiset ole muuttumassa sammakoiksi. Jos sarja ei ole komedia, niin hups.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1 --- Jakso 3 >

Katsottu: HBO Nordic