Star Trek: Discovery 3-9: paluu pahuusuniversumiin

Se on kiitettävän typerä idea, että on olemassa toinen ulottuvuus, jossa ihmisillä on samat nimet ja pääpiirtein samat ystävyys- ja työsuhteet kuin omassamme, vaikka kaikki ovat jo vuosisatoja olleet ylimielisiä satanisti-natseja, jotka teloittavat viattomia ja nauttivat pahuuden konseptista kuin Skeletor.

Michelle Yeohin hahmo on sieltä. Tavisten seurassa hahmo matkusti tulevaisuuteen. Jakso selittää hänen pahentuvan dementiansa: kun olet eri todellisuudesta ja ajasta (ja tyylilajista), atomit alkavat tilttailla ikään kuin Michael J. Fox olisi estänyt itseään syntymästä.

Maaginen setämies päästää Yeohin takaisin jonkinlaiseen versioon pahasta todellisuudesta, joten taas mentiin. Siellä pahan Tillyn lempinimi on Killy. Ainoan Tähtiliitossa palvelevan kanamiehen vaihtoehtoinen versio on natsien orja, mutta yhä käytännössä samaa miehistöä.

En tähtää murska-arvioon. Yeoh on kiinnostava, vaikka ja koska hän on looginen miehistön jäsenenä kuin Adolf Hitler. Hänen todellisuutensa tunnustaminen vakavalla naamalla on outoa, mutta se on scifin peruskauraa, että hahmoja tutkitaan uudesta kulmasta väliaikaisessa tasku-ulottuvuudessa.

Yeoh saa taas olla führer. Hän sotkeutuu hovijuonitteluun. Hän on hengaillut sivistyneessä todellisuudessa pitkään, joten oletamme hänen ymmärtävän, että sinne hän nyt kuuluu: oivalluksen jälkeen hän on oikeassa lajityypissä ja ehkä se riittää parantamaan hänet? Ehkä, mutta jakso jää kesken. Se on onnetonta, kun katsojalle ei ole annettu edes sitä tietoa, onko muilla kuin Yeohilla väliä tässä painajaisessa, joka kenties haaveilee satulogiikasta.


Keskiarvo 38 jakson jälkeen:


< Jakso 3-8 --- Jakso 3-10 >

Katsottu: Netflix