Star Trek: Discovery 3-7: logiikkamatsi Spockin muistoksi

Förstin hommista potkittu Michael selittää konseptin: vuoden seikkailtuaan hän on rämäpää, jota tiimityö ei innosta. Jos hän olisi saanut vaikkapa kaksi omaa jaksoa yhden sijaan, asian paino voisi tuntua erilailla.

En tiedä, onko se uutta tietoa faneille vai ainoastaan aikamatkatiimille, mutta edesmenneen Spockin ponnistelut ovat yhdistäneet vulkanuslaiset ja romuluslaiset - jotka ovat sittemmin kääntyneet Tähtiliittoa vastaan. Ei ole hajua, miten se vaikuttaa mihinkään, että Spock lopulta matkusti toiseen jatkumoon eli uusiin leffoihin. Seuraaminen on helppoa sirpaleisellakin sivistyksellä, koska hahmojen tunteet ovat luettavissa. Spock on inspiroiva legenda kaikille ja hänen perintönsä on pelissä, kun romuvulkaaneilta pyydetään apua bensaposahdus-kriisiin.

Jakson suomennettu nimi "Kolmas yritys" toi mieleeni sen, että tulevaisuuden Maan ja Tähtiliiton uusia kuvioita (marginaalisia muutoksia) käsiteltiin suusanallisesti peruslavasteissa. Nyt Vulkanukselle tehdään sama? Kyynisyys kuihtui, kun logiikkamatsi alkoi.

Neuvottelu tietojen jakamisesta kääntyy intiimiksi väliintuloksi kiitos Michaelin aikamatkamutsin. Michael yrittää kyseenalaistaa eristäytyneiden opponenttien logiikan, mutta kun äitikin kyseenalaistaa hänen viimeaikaiset tunteilunsa, Michael joutuu selittämään itsensä itselleenkin. Hän löytää sisältään kyvyn olla loogisin hahmo, jota tiimityö innostaa. Sellaiseen Michaeliin minäkin luotan.

Tunteet ovat osa loogisuutta kuten Star Trekissä aiemminkin. Kausi siis jatkaa tunteellisella, herkistävällä linjallaan, vaikka ylitunteellisuudesta lähteneitä epäkohtia kommentoidaan. Kehuisin sitäkin, kuinka jännitteitä luodaan ilman toimintaa, jos muistaisin, milloin toiminnalla viimeksi luotiin jännitteitä, jotka saavat kyseenalaistamaan päähenkilön tilanteen edes hetkeksi.


Keskiarvo 36 jakson jälkeen:


< Jakso 3-6 --- Jakso 3-8 >

Katsottu: Netflix