Barbaarit 1-2: väärää asiaa pantattiin, mutta nyt homma toimii

Oli se kaunista Aladdinissa, kun muinaisen diktatuurin joulupukki ilmoitti, että jatkossa prinsessa saa valita puolison, mutta barbaariähkinnän ensimmäisenä hahmovetoisena koukkuna lupaus vastaavasta lopusta ei ollut kaksinen. Tarvitaan vain yksi selitys ja sarja on reilusti kiinnostavampi. Kylänpäällikkö antoi aikanaan poikansa roomalaisille. Pojasta on varttunut upseeri.

Kylällä siis on historiaa Rooman kanssa. Reaktiot roomalaisiin selkeytyvät. Näkökulmien tarkka vertailu mahdollistuu, ja poika lyökin heti pöytään väittämän, että Rooma on valo. Oletettavasti barbaarien ei tarvitse tempaista sotastrategiaa tyhjästä, vaan poika voi tarjota sisäpiiritietoja, kun kuplivat riidat on ratkaistu.

Näen nyt arvoa siinä, että "Aladdin ja Jasmine" uhkasivat karata, jos avioliittolakia ei uudisteta, sillä se tukee kuvaa tilanteen hataruudesta. He olivat etunenässä haastamassa riitaa roomalaisten kanssa, mutta nyt heidän on pakko vähän auttaa roomalaista kaveria. Jakson lopussa heitä kohtaan on jo tunnettava jotakin. Kiinnostavin tyyppi on upseeripoika ilmeisistä syistä, ja pidän siitäkin, että hänen isänsä on heikko barbaarien päällysmiesten standardeilla, muttei täysi nahjus.

Roomalaisten kultainen kana on varastettu ja kaikki yritykset hallita tilannetta johtavat uusiin ongelmiin, joten kohta nuijasota alkaa. Sarja tuskin yllättää, eikä sen tarvitse yllättää, kunhan mahdollisuudet luovat sävyjä.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1-1 --- Jakso 1-3 >

Katsottu: Netflix