Lovecraft Country 1-10: hyvin menisi, jos päätös tuntuisi yhtä isolta kuin se on

Tämä jakso oli jo edellisen jakson heikkous, eli: 9. jakso oli loistava, mutta sen aisti, ettei kauden päätös veny samaan. Sankarit ja noita ovat yhä suhteellisen kohteliaita pyrkiessään loitsimaan kilpaa, jotta kohtalo toteutuu tai ei. Neiti lonkeroporno käy taas kääntymässä, enkä lopputekstien rullatessakaan tiennyt, miksi hahmo on keksitty, kun oli luontevampia tapoja pudotella ennustuksia. Tänäänkin esi-isät selittelevät unimaailmassa lämmittelyiksi.

Vaikka 9. jakso oli tavallaan lopputaisteluun valmistautumista ja nyt se nähdään kera isojen käänteiden, energiat ovat jopa epilogimaisia. Kohtaaminen tulee kun on tullakseen. Hahmot sanailevat raukeasti siitä, mitä he ovat oppineet, joten onnekseen he ovat sen ansainneet. Milla Magian ja mustan Matami Mimmin suhde etenee perussamaistuttavaan vaiheeseen, jossa osapuolet eivät enää vaivaudu muuttumaan valkoiseksi heteropariskunnaksi paneskellakseen, joten oli yksi asia, joka jännitti: eikö mikä tahansa tällaisen suhteen päättävä käänne ole antikliimaksi? Ehdottomasti jep.

Se on ollut helppotajuista, mikä tärkeä taso korkealentoisilla fantasioilla on, kun taikuus ja hirviöt ovat joko kärjistäneet afroamerikkalaisten koettelemuksia tai pelastaneet heidät. Vaikka lisää alleviivauksia tarjotaan (mustat ottavat taikuuden eli scifi- ja fantasiagenret omakseen), lopetus tuntui ensisijaisesti siltä kuin Dragon Ball Z -hahmot keräisivät voimaa ja valojen vilkkumista myöhemmin voittaja olisi arvottu. En sen enempää liikuttunut kuin aidosti pettynytkään. Tämä on siedettävä loppu episodimaiselle sarjalle, jos lisää ei tule, ja otan mieluummin siedettävän lopun kuin avoimeksi jäävää hölynpölyä tilanteissa, joissa jatko on pisnismiesten käsissä.


Keskiarvo 10 jakson jälkeen ja käypä arvosana varsin elämykselliselle kaudelle:


< Jakso 1-9

Katsottu: HBO Nordic