Leikkauksesta toipuva Maria Veitola päivittää tilannettaan somessa

"Multa leikattiin jättimäinen kasvain rintaontelosta. Kirurgin mukaan todennäköisesti hyvänlaatuinen kasvain (patologilta tulee vielä varmistus) oli kietoutunut ruokatorven ympärille painaen sydäntä sekä palleaa. Kasvain löytyi varjoainekuvauksessa joulukuussa, ja sain tietää siitä tammikuussa".

Näin suosikkijuontajua Maria Veitola aloitti someviestin noin viikko sitten.

Somekirjoituksen mukaan Maria joutui odottamaan leikkauksen pääsyä yhdeksän kuukautta. Osaltaan pitkää jonotusaikaa selittää korona.

Maria päivittää tilannettaan uudella someviestillä. Pari päivää sitten sairaalasta kotiutuneen Marian arki sujuu nyt hitailla kierroksilla. Lääkitys on vahva.

"Kivut kurissa, kolmiolääkkeissä. Oon aika pöhnässä siis. Lähinnä nukun ja torkun. Nautin kukista, niitä on paljon nyt kotona".

Television ja podcastien kuuntelun lisäksi ajatukset ovat pyörineet leikkauksen ympärillä:

"Vaikka olen onnellinen hyvästä tilanteestani, olen myös kuolemanväsynyt (epäilemättä kolmiolääkkeet ja iso operaatio) ja itkuinen. Itken kai edelleen säikähdystä koko asiasta, sitä pelkoa ja ahdistusta, jonka kuukausitolkulla pidin sisälläni esittäen joka puolelle reipasta (olen hyvä siinä), itken 9kk leikkausjonossa kokemaani epäoikeudenmukaisuutta ja turhautumista terveydenhuoltoon, joka toki näytti parhaat puolensa, kun lopulta pääsin hoitoon".

Marian pohdinta kääntyy leikkausjonoihin: "Kuinka paljon kalliimpi olisi systeemi, jossa kaikki saisivat apua HETI".

Poliitikot, lisää resursseja. Ja lisää arvostusta terveydenhuollossa työskenteleville.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Ai että mitenkö menee? Ihan hyvin. Kivut kurissa, kolmiolääkkeissä. Oon aika pöhnässä siis. Lähinnä nukun ja torkun. Nautin kukista, niitä on paljon nyt kotona. Kiitos. Oon kattonut monta jaksoa Schitt’s Creekiä ja kuunnellut podcasteja. Pelannut Monopolia, joka on elämys sekin kolmiolääkkeissä. Mua on helppo huijata. Kaiken takana onnellisuus siitä, että kuukausien odotus on ohi ja itse leikkaus on ohi. Ja että se meni hyvin, eikä sisältäni löytynyt ikäviä yllätyksiä. Ensimmäiset kuulemani sanat heräämössä olivat ”Leikkaus meni hyvin.” Tiedostan kyllä, että kaikille ei niin sanota. Vaikka olen onnellinen hyvästä tilanteestani, olen myös kuolemanväsynyt (epäilemättä kolmiolääkkeet ja iso operaatio) ja itkuinen. Itken kai edelleen säikähdystä koko asiasta, sitä pelkoa ja ahdistusta, jonka kuukausitolkulla pidin sisälläni esittäen joka puolelle reipasta (olen hyvä siinä), itken 9kk leikkausjonossa kokemaani epäoikeudenmukaisuutta ja turhautumista terveydenhuoltoon, joka toki näytti parhaat puolensa, kun lopulta pääsin hoitoon. Olen saanut paljon viestejä muilta jonottajilta ja miettinyt sitä, miksi suomalainen terveydenhuolto perustuu jonotukseen? Kuinka paljon kalliimpi olisi systeemi, jossa kaikki saisivat apua HETI. Sillä vaikka omalla kohdallani leikkausjono venyi yhdeksään kuukauteen koronan ja uuden potilastietojärjestelmä Apotin takia, olisin ilman niitäkin joutunut odottamaan leikkausta. Minulle vain kerrottiin, että rintaontelossani on jättimäinen kasvain ja laitettiin jonoon. Ohjattiin menemään päivystykseen, jos tilanteeni pahenisi. ”Jos et vaikka pysty enää nielemään.” Voin kertoa, että se tapahtui, esim. kerran suihkussa. En pystynyt enää nielemään. Se ei johtunut kasvaimesta vaan jonotusaikana kasvaneesta ahdistuksesta. Tiedän, että te terveydenhuollossa työskentelevät teette kaikkenne. Kohdistankin sanani poliitikoille: entä jos terveydenhuoltoa arvostettaisiin nykyistä enemmän? Entä jos jonoja ei olisi? Kai työkyvyttömät ihmiset, myöhästyneet diagnoosit ja pahentuneet sairaudetkin aiheuttavat kuluja? Tarvitaan enemmän resursseja! P.S. Hoitajat tarvitsevat enemmän palkkaa. Linkki kansalaisaloitteeseen biossa. Allekirjoita.

Henkilön Maria Veitola (@mariaveitola) jakama julkaisu Loka 14, 2020 kello 4.51 PDT