Dark 18/26: melkein unohdin, etten voi olla kakkaamatta naapurin pihalle, joten äkkiä laksatiivia naamaan - kohtalo!

Veikkasin "maailmanlopun" olevan aikaluuppien loppu- ja alkupiste (tai ehkä niin jopa sanottiin), mutta silti toivoin jotakin jyrkempää. Se oli tyhmää. Rytmin huomioiden on ilmeistä, että paljastettavia aukkoja on vielä 8 jakson tarpeiksi, joten tietenkään jatkumo ei muutu.

Todellinen ongelma on käsikirjoituksen maku. Pakotettuun suuntaan valuvilta hahmoilta uupuvat oivallukset ja itsetietoisuus. Keski-ikäinen Jonas satuilee vaihteeksi, ettei mitään voi muuttaa, paitsi ehkä yhden asian, jonka hän hutiloi tunteellisesti siten, ettei mikään muutu. Sitten hän mekaanisesti pelastaa pari tyyppiä, koska sekin alustaa jotakin.

Kun vanhin Jonas tekee hirveitä, hän väittää, ettei nuori Jonas voi estää, joten junior ei yritä. Muistaakseni Jonas oli joskus valmis perumaan syntymänsä, mutta itsemurha ei tule kyseeseen, koska niin se menee. Paha pappi on kyllästynyt vanhaan Jonasiin, joten hän yrittää painaa liipaisinta, joka ei vain toimi. Sovitaan, etten kritisoi kohtausta, vaan kokonaisuutta, jonka vuoksi nielen käänteen, mutta en edes tahdo ajatella käänteen logiikkaa.

Jonasien erot ovat niin jyrkkiä, että uskon pätevän tai yritteliään selityksen tulevan lopulta, vaikka vähemmän kriittiset vaiheet syyllistyvät kätevyyteen. Ylikirjoitettukin eli tekemällä tehty tarina voi herättää kunnioitusta yrityksen määrällä ja erikoisuudella.

Vanha eriparisilmä vihjasi tuntevansa toisen todellisuuden. Kauden viime sekunneilla toisesta todellisuudesta putkahtaa tyyppi - joten aikamatkatarinan säännöt menevät uusiksi? Käänne ei voi perustella tunnepohjaista sähellystä, mutta se lupaa jänniä perusteluja epäselvälle juonittelulle, joten on hauska kuulla lisää, vaikka jakso on antikliimaksi.


Keskiarvo 18 jakson jälkeen:


< Jakso 2-7 --- Jakso 3-1 >

Katsottu: Netflix