The Mandalorian 1-3: kahdesta en luovu, potasta päässäni ja piu piu piusta

Se oli lähes harkittua, kun tylytin tällä viikolla sekä perinteistä lavateatteria että tätä tieteissarjaa, joka käyttää tehostealaa eteenpäin vieviä virtuaalilavasteita, mutta ei paljasta päähenkilön kasvoja. Useimmat tarinat ovat kuluneita. Lähikuva omistautuneesta näyttelijästä myy kliseet helpoimmin.

Miksi "mando" käyttää aina kypärää? Koska "niin se menee", hän ja muut mandot hokevat tässä jaksossa. Säännöt tullaan rikkomaan lopulta, koska se on ainoa tarina koskaan. Puolen sekunnin takaumat vakuuttavat, että mandolla on standardienmukaista historiaa, joka tekee hänestä oikean hahmon myöhemmin.

Kun hän toimittaa "vauva-Yodan" hämärille toimeksiantajille, hän notkuu huoneessa 5 ylimääräistä sekuntia, joten toimeksiantajakin ymmärtää säikähtää, että ei kai mando nyt jumalauta ryhdy aidoksi päähenkilöksi ja nappaa vauvaa itselleen jännittävästi ammuskellen. Jakso on hieman pidempi kuin edellinen, mutta jälleen kyse on hyvin simppelistä vaiheesta, jossa päähenkilö suorittaa ilmeisimmän asian.

Vauva-Yoda kohahdutti maailmaa söpöydellään ja pitää sille bonusta antaa. Vauva vanhenee todella hitaasti, joten on kiinnostavaa nähdä, pelaako Disney pitkää peliä: vauvahan voi olla teininä tai aikuisena The Rise of Skywalkerin jälkeiseen aikaan sijoittuvan tarinan keskeinen hahmo. Nyt elämme Jedin paluun pakokaasuissa. Kuivalla tavalla huomionarvoista on sekin, miten Disney täyttää isot ja pienet aukot tyrittyään totaalisesti jatko-osatrilogian maailmanrakennuksen.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jaksot 1-1 ja 1-2 --- Jakso 1-4 >

Katsottu: Disney+