Cursed 1-10: kauden katsominen loppuun totisesti palkitaan

Nuori kuningatar Nimue on valmis uhrautumaan keijujen puolesta. On näppärää, että hän on hetken kuin nolo cosplay-harrastaja, kun paha kunkku kyseenalaistaa hänet. Nimue on vahva, mutta vaativiin asioihin pitää kehittää rutiini, joten heikot sekunnit myyvät hahmonkehityksen. Vastaavista psykologisista syistä viimekertainen mänttisatyyri ja hänen nihkeä possensa myyvät keijuporukan aitona kansana, jota tekee mieli tsempata.

Koen Braveheart-takaumia toistuvasti, mutta se on ihme, jos ne ovat positiivisia. Kahden armeijan ahdistelemat keijut toivovat tukea viikingeiltä, mutta viikingit saivat paremman diilin kuten muuan Robert Bruce. Rakastan absoluuttista lohduttomuutta. Ei ole Gandalfia, joka ratsastaa hätii-... Ei kun on.

Sarjassa on joku saatanan Red Spear armeijoineen. Muutama muistoni saattaa liittyä häneen, mutta hänen putkahtamisensa on yhtä tyydyttävää kuin jos Gandalfin valkoinen versio nähtäisiin ensi kertaa, kun hän ratkaisee Helmin syvänteen taistelun hattivattiarmeijan avulla. (Mutta: Braveheartista pidän enemmän kuin Kahdesta tornista ja hetken elimme sitä.)

Muita yllätyksiä: Kylo Ren oli koko ajan Lancelot, Orava on Percival, Gandalf on Väinämöinen ja Matti on Teppo. Periaatteellisella tasolla inhoan tuttujen nimien väärinkäyttöä ja sitä, että tiedät kuolleelta vaikuttavan Merlinin hengittävän, koska tämä on esiosa. Nämä temput tehdään kuitenkin syystä. Siitä ei ole kauaa, kun luin ensi kertaa Vihreästä ritarista siten, että hän jäi mieleeni, joten kun nupissa on vain pieni kaiku hänen potentiaalistaan, kyllä siitä kylmät väreet ja tippa irtoaa, kun hän vaikuttaa kuolevan, mutta hänestä tuleekin maaginen sammalmätäs. Jos olet 16 ja kerran kuullut Lancelotista, saat päristä hänelle.

Sarja on nuorten aikuisten kamaa tietyistä sävysyistä, mutta sarja on raaka ja osapuolten määrä sallii Game of Thrones -juonittelun heti kun kirjoittajat siihen venyvät (huonoimpien GoT-jaksojen taso on ylitetty). Sarja osaa ampua itseään jalkaan: Morgana muuttuu aidoksi Morganaksi konseptitaiteessa? Melodramaattinen, "elämää suurempi" fantasia ei tarvitse yhtä kipeästi aukottomuutta kuin tunteiden ja kuvien pontevuutta ja perimmäisten tavoitteiden selkeyttä, ja niihin ruutuihin kauden viimeinen ja paras jakso vetää raksit. Olen ihme ehdottelija, mutta en ehdottele muutoksia jakson kulkuun, vaan sen alustukseen.


Keskiarvo 10 jakson jälkeen ja virallinen arvosana 1. kaudelle:


< Jakso 1-9

Katsottu: Netflix