Perry Mason, osa 5: käännekohta, eli klassikkohahmo tempaisee parit kännit

Hiljainen tragedia edellisen jakson lopussa oli liikuttava, mutta se oli myös minisarjan puoliväli ja hautajaistunnelmat eivät ole sitä, millä valetaan uskoa loppurupeamaan. Kuten oletettua, Perry yrittää kehittyä ihmisenä, mutta se ei tarkoita aluksi edes selvää päivää, vaan ajatuksen suomista jälkeläiselle, jota juoppo törkyturpa ei usein näe.

Sarjasta lomaillut musta kyttä palaa haaveillakseen itsetunnosta kasuaalisen rasismin puristuksessa. Hänestä on tulossa isä, joten hänhän kytkeytyy Perryn masennukseen kahdesta suunnasta, mutta pääjuonta hänkään ei tänään edistä. Töitä tekevät Perryn tiimiin kuuluva sihteeri ja viivaviiksivallu, joita en muistaakseni ole edes maininnut. Perry ilmestyy lopulta mölisemään, että tämä on mun sarja, joten hänelle keplotellaan asianajajan paperit. Minulla on tähän selkeä kommentti ja se kuulostaa sammakon kuolinkorahdukselta.

Vilpittömästi ja myrkyllisesti uskonnollinen hihhuli pitää käynnissä omia pärinöitään. Kohtaus, jossa pyörätuolipotilas onnistuu seisomaan kirkossa tukevasti kuin hylätty uimapatja pysyy pystyssä biitsillä, jos se ei kaatumaankaan mahdu, jatkaa osuvasti sivujuonta, jonka merkitys pysyy avoimena. Hihhuli maksaa puolustusta tarvitsevan naisen takuut, joten ei se unohdu, mikä pääjuoni on.

Edellisen jakson vahvat hetket kääntyvät tätä jaksoa vastaan siinä mielessä, että kunnioitettavalla tunteellisella näyttelemisellä ja aidosti liikuttavalla suorituksella ja kerronnalla on selkeä ero.


Keskiarvo 5 jakson jälkeen:


< Jakso 1-4 --- Jakso 1-6 >

Katsottu: HBO Nordic