Doom Patrol 2-2: usko Helvettiin on uudistettu

Katso kuvaa apinatytön mielikuvitusolennosta. Se, että olennot ovat teurastaneet muutamia ihmisiä, ei täysin perustele tytön tiedemiesisän sadan vuoden suunnitelmaa, jossa hän luo superfriikkejä ja rikkoo todellisuuden lait, jottei tyttö riehuisi, mutta jos mies on ylireagoinut, niin eikö jo tuo kuva vihjaa, miksi hän on hieman tunteellinen? Hitaasti vanheneva tyttö on suhteellisen normaali esiteini. Sitä luulisi, että hänen kasvattamisensa ratkaisee ongelman, mutta emotionaaliset ankkurit saavat odottamaan lisäperusteluja kärsivällisesti.

En pitänyt siitä, kun satunnaisen taikaesineen myyminen ratkaisi kutistumisongelman viimeksi, mutta uhraukselle saadaan painoa, kun tiedemies vanhenee ilman esinettä. Kun sankarit lähtevät etsimään vaihtoehtoista taikuutta ulottuvuusportin takaa löytyvästä Pikku kakkosen limudiscosta ja Sirkuspelle Hermanni yrittää myrkyttää heidät plättysillä, ei tullut mieleen esittää klassista kysymystä "mitä helvetin helvettiä", koska nyt - viimeinkin - olemme matkalla. Sekoilu on sitä, mitä sarja tekee, mutta tämänkertainen stuntti ei ole täysin itsetarkoituksellinen osoittaessaan vähintäänkin sankarien surkean tason, kun potentiaalisesta edistyksestä on vihjailtu.

Samaan aikaan kyborgi käy vertaistukiryhmässä ja muumio poikansa hautajaisissa. Kohtaukset eivät ylisuorita, vaan rakentuvat hahmojen tunteiden ehdoilla. Tähän kun vielä - 17 jakson vihjailun ja paljastelun jälkeen - saataisiin juonenkäänne, jossa vakituinen hahmo tekee nykyisyydessä päätöksen, jolla on pysyviä seuraamuksia. Ehkä kaunainen Robotman on lähellä.


Keskiarvo 17 jakson jälkeen:


< Jakso 2-1 --- Jakso 2-3 >

Katsottu: HBO Nordic