Doom Patrol 2-1: "viime vuoden huonoin" sarja alkoi taas innostaa

Otsikon heittomerkit myöntävät 1. kauden tarjonneen myös hyvää ja kaunista. 15 jaksoa oli liikaa. Krooniset rytmihäiriöt ja villien ideoiden painottomuus turhauttivat. Sekavaa päätösjaksoa tosiaan pidin viime vuoden pohjanoteerauksena, mutta sekin on jännittävämpää kuin kesken jättämäni Batwomanin tasapaksuus.

Eräs tyydyttävimmistä jaksoista oli se, jossa Timothy Dalton pani apinaa. Se, että faktat ja mysteerit kytkeytyvät hänen apinatyttäreensä, jota ei ole mainittu, on ratkaisevasti siedettävämpää tauon jälkeen kuin kauden lopussa. Tytär on kuin Wolverine pikkutyttönä Ihmemaa Oz -hameessa. Hänen mielikuvitusolentonsa ovat fyysisiä. Hän on heti friikkisirkustakaumassaan sympaattinen ja samaistuttava (muistutan, etten erota Darkin ihmishahmoja toisistaan), joten hänen mysteerinsä koukuttavat.

Älä kysy, miksi sankarit kutistuivat, mutta katsoisin sarjaa, joka sijoittuu pääasiassa pöydälle askarreltuun pienoismalliin. Jakso on visuaalisesti ilahduttavan epätodellinen varsinkin kun neiti Wolverine ja ruosteinen Robotman kaahaavat autoradalla. Kutistumisongelman ratkaisu on antikliimaksi ja se kipeimmin muistuttaa, että outoilu harvoin johtaa konkretiaan.

Se on tarkoituksellista, etten sano mitään vanhojen sankareiden saippuaoopperasta. Kukin on kiinnostava ja ajoittain hahmonkehitys toimii, mutta imppaan pinnallisia aromeita ennen kuin hyväksyn edellisen jakson sanoneen jotakin heidän matkastaan.


Keskiarvo 16 jakson jälkeen:


< Jakso 1-15 --- Jakso 2-2 >

Katsottu: HBO Nordic