Snowpiercer 1-7: sympatiaa itteään Saatanaa kohtaan

Slummipoika pääsee opiskelemaan teknikoksi. Äiti myrkyttää hänet päästäkseen sanomaan, että olet sitten mukana, kun tapamme rikkaat. Hienoa vanhemmuutta. Outoa on varsinaisesti vain se, että sarja yrittää antaa asialle kaksi merkitystä. Kapinalliset myhäilevät, kun heidän poikansa pääsee taktiseen asemaan, vaikka pojan nostaa asemaan pääasiallinen vastustaja, joka tietää, että pojan lähimmäiset ovat kapinallisia. Kumpi osapuoli on tyhmempi?

Se on jäynä ristiriita, että roolit on tavallaan käännetty leffaan nähden. Olemme köyhien puolella, mutta vietämme lähes kaiken ajan paremmissa piireissä ja pääpahis Jennifer Connelly herättää kunnioitusta navigoidessaan miinakentässä. Oletamme kapinan olevan perusidea, joten pieni edistys ei tarjoa vastaavaa illuusiota saavutuksesta kuin Connellyn pärjäily. Porhotkin yrittävät syrjäyttää hänet. Hän vaivautuu yrjöämään käytettyään liikaa pahuutta pysyäkseen asemassaan, josta käsin hän pelasti junan. Hän lienee vähemmän tyhmä.

Viime sekunneilla rikkaat ja köyhät juonivat yhdessä Connellya vastaan! Tässä on tehty jotakin hyvin ja jakso rullasi ohi sujuvammin kuin muutamat aiemmat. Kestävää kehitystä se ei ole, kun kiinnostavin hahmo on roisto, jonka hengitysilma on vähissä. Kun yksi joutava hahmo menetetään, sankari käy ulisemassa pimeässä ja mitään en tuntenut. Jos Connelly heivattaisiin täsmälleen kuten porhot juonivat, keulakuvaksi vaihtuisi täti, joka ei halunnut tätä, mutta kun hän yritti paljastaa salajuonen, Connelly tiuskaisi, joten sitten hän halusikin. Talo on rakennettu hiekalle.


Keskiarvo 7 jakson jälkeen:


< Jakso 1-6 --- Jakso 1-8 >

Katsottu: Netflix