Space Force: paska 1. kausi sentään ehtii Kuuhun saakka

Kausi päättyy, enkä katso sarjaa enää vahingossakaan. Kamaluus ei lähde yksittäisistä hetkistä tai tekijöistä, vaan siitä, että komitea parsi tämän kokoon, koska idioottipresidentti sanoi kaksi hassua sanaa. Ei ole visiota. Ei ole luovuutta. Matka Kuuhun, poliittinen ja pikkumainen nahistelu ja yksityiselämän ongelmat ovat oletuksena kelvollista sisältöä, mutta tyyli vaihtuu toistuvasti, eivätkä palat tue toisiaan. Jopa valopilkku John Malkovich ylinäyttelee kertaalleen kadotettuaan ymmärryksen siitä, onko hän neuroottinen draamassa vai komediassa.

Kenraali Steve Carell sai vankivaimolta luvan deittailla. Kenraali tahtoo edetä hitaasti ja puhua asiasta ajoissa tyttärelleen. Hän ei puhu: ei edes liian myöhään. Otetaan sitten kohtaus, jossa tytär teleporttaa vankilaan ja hämmentyy, kun äiti kertoo antaneensa luvan deittailuun. Ei tässä muuta erikoista ole kuin se, että tämä on sivujuoni puolen tunnin jaksossa, joka kertoo matkasta Kuuhun ja poliittisesta kriisistä Kiinan kanssa. Useimmat astronautit eivät ole montaa sekuntia saaneet, mutta heitä vilkaistessaan sarja onkin olevinaan Poliisiopisto avaruudessa. Olisikin.

Kiinalaiset loukkaavat lippua. Siinäpä on idea jaksolle, kun kostoksi yritetään keksiä kepponen, jottei sotaan tarvitse ryhtyä. Ei: jakso lähinnä vain kiittelee avaruusvoimien moraalia, kun he kapinoivat saatuaan käskyn sotia. Kokkaillaan vähän pastaakin. Kapinoiva tytär ajautuu ongelmiin junttien kanssa. Malkovich harkitsee polttoitsemurhaa: vaikkei kukaan merkittävä ole näkemässä täydellisen joutavaa kohtausta, Malkovich on yhtäkkiä vangittu muiden avaruusvoimien tavoin. Se on "mikki putoaa kuvaan" -tason virhe.

Ei ole kepposta, eikä sotaa. On ilmoitus, että nyt kaikki on jännittävää: ensi kertaan siis! Sarja voi haistaa pitkän paskan.


Keskiarvo 10 jakson jälkeen:


< Jaksot 1-7 ja 1-8

Katsottu: Netflix