The Handmaid's Tale 3-1: burn, baby, burn

Mietin alussa, mikä on ominaisuus ja mikä epäkohta, joten reagoin vahvasti, kun huolet haihtuivat savuna ilmaan. June jää taas kiinni, koska hän ei karkaa ilman esikoistaan. Häntä ei teloiteta, koska isäntäperhe salailee käytöstään. Tunteet ovat kiehtovan ristiriitaisia, mutta status quon lähestyessä kysyin, yrittääkö sarja pysyä väkisin samoissa lavasteissa. Sitten emäntä poltti talon. Sänky, jossa orjatar raiskattiin, roihuaa ensin, ja Kanadaan karanneen vauvan kehto pian, koska emäntä luopui äitiyden haaveesta. Status quo oli se.

Paon päättävä kohtaus on esimerkki ominaisuuden ja epäkohdan läheisyydestä. Odotimme vuoden (odotin viikon), että June pelastaa esikoisen. Nyt ottoäiti toteaa perustellusti, että sähellys kannattaisi lopettaa tytön vuoksi: väärä toivo johtaa vain painajaisiin. June on turhautunut, mutta hän saa helpotusta siitä, että ottoäiti on tasapainoinen ihminen. Kohtaus on arvokas - paitsi jos se sallii status quon. Ei se salli. Kohtaus perustelee muista syistä sen, miksei June yritä samaa pian.

Junen uusi isäntä on liittolaiseksi paljastunut karismaparta, joten oletettavasti nyt alkaa vastarinta. Diktatuurin kaatamalla esikoisenkin saa vapaaksi, kukaties. Sarjan ei tarvitse tehdä Junesta Luke Skywalkeria, eikä se todennäköisesti ole nerokkain polku, mutta olettama on koko ajan ollut se, että siihen tämä menee. Palasten loksahtelu on perin tunteellista ja tyydyttävää juuri nyt.


Keskiarvo 24 jakson jälkeen:


< Jakso 2-13 --- Jakso 3-2 >

Katsottu: HBO Nordic