Hollywood, päätösosa: elämäänsä voi itkeä viiden hattaran sokerihumalassakin

Leffakela poltettiin. 10 sekuntia myöhemmin: on kopio. Polttajat potkittiin jaksojen välissä sinne, minne Ku Klux Klan, mafia ja saharalainen pieru katosivat jo. Yllätys.

Fiktiivisen leffan tekeminen on eri asia kuin se, miten fiktiivinen yleisö sen vastaanottaa. On selvennetty, että fiktioleffa kertoo kansantajuisesti itsestään, eli tummaihoisen tähden noususta, joten ymmärrämme fiktiokansan rakastavan edistystä. Tämä ei silti ole yhtä helppotajuista kuin esim. se, kun tarina fiktiivisestä bändistä tarjoaa uuden hittibiisin (Lootusasentoon liian levoton mä oon! Every time you do that thing you do!), joten aukot ovat isoja. Naps vain: leffa on hitti, joten uutiskatsaus ilmoittaa, että rasismi on peruttu.

Jännitys on nyt kiinni ***** Oscar-gaalasta? Se on jakson oivimpia kohtauksia, kun todellinen tumma Oscar-voittaja Hattie McDaniel kertoo kokemuksistaan. Ja kun fantasialinjalle on lähdetty, toki homoseksuaalin kirjoittajan pitää tulla kaapista julkisesti (1940-luvulla). Se sivuraide kärsii jakson epätasaisuudesta: pari minuuttia rasismin haihtumisen jälkeen homofobiaa kuvaillaan ylitsepääsemättömäksi esteeksi? Joko 3 toivetta meni? Anna lamppu hetkeksi Jasminelle, Aladdin, ei kiesus.

Muodostin huulilleni useita kirosanoja - samalla, kun en voinut olla herkistymättä esimerkiksi fiktiivisille Oscar-puheille. Sarja on *kirous* tyhmä ja banaali, mutta ongelmat ja tarpeet ovat todellisia ja aikeet ovat hyvät, joten sarja on usein perin ihanakin. Halipusu. Riippuen siitä, mihin mitäkin vertaa, menneisyyden kaunistelua ja varsinkin nuorukaisia hyväksikäyttäneen nilkkituottajan matkaa saa kutsua tökeröksi. Mutta eikö Jeesuskin antaisi vihreää valoa Kevin Spaceyn homoleffalle, jos Spacey aidosti katuisi kaikkea? Älä vastaa.

Edistyksellinen elokuva vie pari Oscaria Miracle on 34th Streetiltä, eli joulupukkikomedialta. Hilpeää.


Keskiarvo 7 jakson jälkeen:


< Jakso 1-6

Katsottu: Netflix