The Handmaid's Tale 2-13: miltä tuntuu kauden päätös "täydellisen päätöksen" jälkeen
Kausi 2 - Jakso 13:
The Word
The Word
Junen emännän poukkoilu on ominaisuus, joka turhauttaa monia. Viimeksi hän suri teinin teloitusta ja taas hän on prinsessa jää. Tiettyjä kotimaisia poliitikkoja selväjärkisempi eukko on osavastuussa naisten sortamisesta; tietyistä kot. pol. päätellen pienempikin itsepetos pehmentää pään.
June vihjaa, että vauvastakin voi varttua "hulivili" (kiltti tyttö, joka kehtasi lukea Raamattua ja rakastua). Emäntä uskottavasti anoo naisille oikeutta plärätä Raamattua, joten hänestä silpaistaan pala. Sitä tuntee sympatiaa häntä kohtaan, mutta Junen mielipide on omaa tärkeämpi. Vauvan hyvinvointi vaikuttaa Junen ajatteluun: tunteet tekevät naisesta loogisen. Sitten naisista. Ja isästä.
Psykomummo on ollut valikoivasti kiltti orjattarille. Mummo perkele saa puukosta! Oletin tämän olevan loppulausunto: hirviömäisiä miehiä hännystelevät naiset saavat turpiin ensin ja kohta tapahtuu. Ei aivan. Sarja tuntuu hieman siltä, kuin Pihtiputaan kunnanvaltuusto olisi korruptoitunut, mutta on tarkoitus ajatella, että diktatuuri on voimissaan ja hyvä on.
Sivujuoni on jännittävä ja huvittava, kun mummoa puukottanut orjatar uskoo uuden herransa olevan paha. Nyrjähtäneet musiikkivalinnat vihjaavat sedän olevan mustan huumorin ystävä ja liittolainen. Hän kytkeytyy loppuun. June pääsee karkuun taas, mutta hän päättää jäädä esikoisensa tähden. Väitin 10. jaksoa täydelliseksi "kauden lopuksi" ja se on pärisyttävämpi kuin tämä, mutta pitkällä tähtäimellä se on parempaa kerrontaa, että kausi päättyy sankarin päätökseen.
Elisabeth Moss olisi voinut voittaa Emmyn tämänkin kauden johdosta. En vertaa häntä muihin ehdokkaisiin, vaan kaikkeen katsomaani.
Keskiarvo 23 jakson jälkeen:
< Jakso 2-12 --- Jakso 3-1 >
Katsottu: HBO Nordic
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti